Viikon pääkirjoituksessa turvallisuusasiaa:
Salibandyssa on viime aikoina ollut pinnalla muutamia tapauksia, joissa pelaajien turvallisuutta koskevat kysymykset ovat lajijohtajien linjausten perusteella mielipideasioita.
paakallo.fi
Turvallisuutta ja siihen panostamista ei ole käytännössä olemassa lajin parissa.
On kaksi eri asiaa jos määrätään lasien käyttö pakolliseksi kuin että panostetaan turvallisuuteen.
Vaikka F-liiga ei ole koko salibandyn totuus, on se kuitenkin lajin äänitorvi. Nykyiset kipukohdat mitkä liittyvät tähänkin tapaukseen voidaan jaotella turvallisuuden osalta kahteen eri aspektiin.
1) Teot. Oikeastaan niiden puute. Kuinka usein ollaan puhuttu toimitsijapöytien sijannista kaukalon laidalla turvallisuusriskinä?
Kuinka usein turva-alueet on mainittu? En ole laskenut, mutta useammin kuin niille olisi jotain tehty. Toimitsijan pöydät odottavat uhriaan joka päivä kaukalon laidoilla ympäri Suomea, Bläk boksin turva-alue on katkarapuosastolla ja koska F-liigassakin taklataan niin kiviä taskuun muillekin. Nämä ovat siis seurojen rahasampoja, tunnetaan myös nimellä junioritoiminta.
2) Lausunnot. Suora lainaus "
Keskustelemme varmasti siitä, pitäisikö meidän tehdä vielä enemmän kuin tähän asti olemme tehneet"
Sammakoiden kuningas ja kuningatar samassa paketissa. Ensinnäkin vakavan tapauksen jälkeen pitäisi tehdä toimenpiteitä jotta vastaava ei toistu ja tästä toimenpiteen aikaansaattamisesta pitää antaa lausunto. Toisekseen jos tulee tilanne ettei mitään vahinkoa ole sattunut vaikka kokonaiseen kauteen, silloin ehdottomasti pitää keskustella siitä mitä pitäisi tehdä paremmin kuin tähän asti ollaan tehty, jotta mitään tragediaa ei pääsisi koskaan syntymään.
Noinkohan Christian Eriksen olisi selvinnyt salibandykentältä jos järjestyksenvalvoja ensin tutkisi pulssin, sitten päättäisi lähteä etsimään deffaa hallilta ja lopuksi selvittelisi mitä lätkiä mihinkin kohtaan laitellaan. Jos siis sellainen löytyy.