Pääkallo.fi

Salibandyliitto

Viestejä
112
Yksi tuttuni sanoi että olisi ollut hyvä aprillipila liitolta, enkä ihan lyttää ajatusta. :D

Ei kyllä itseä sytyttänyt. Lajissa kuin lajissa saadaan enemmän tilanteita ja nopeatempoisuutta kun vähennetään tilaa ja pelaajia, jos se on tavoite niin siistiä, siinä tämä onnistuu mutta lajia hyvin pitkään seuranneena siihen se jääkin. Harrastajille hauskanpitoon tuo voi toimia hyvinkin (joka ilmeisesti lienee tavoite?) mutta en vaan jotenkin näe tuota sellaisena 5vs5 rinnalle tuotavana tuotteena, ainakaan missään vakavammassa kilpailullisessa muodossa.
 

juhasiltanen

Miltä tämä kokeilu vaikutti?


Omaan silmään näytti lähinnä sellaselta hektiseltä koohottamiselta. Treenimuotona 3vs3 tietty hyvä, mutta ei siitä oikein katsojille suunnattavaa urheilua saa. Ei pystynyt katsomaan koko matsia loppuun saakka. Ei tuosta oikein saanut katsojan roolissa mitään irti. Pelaajille varmastikin ihan hauskaa painia ja könyämistä. Ehkä. Maalivahdille tulee ainakin paljon tekemistä.
 
Viestejä
196
Tämähän on sitten täysin suhteessa siihen mitä tavoitellaan ja täytyykö tavoitella.

Salibandy on loistava liikuntaharrastus ja matalamman kynnyksen mailapeli. Hakee vertaistaan lasten ja nuorten joukkuepelinä. En tiedä kenen intresseissä siitä on kansainvälistä huippu-urheilua edes olla tekemässä koska absoluuttista huippu-urheilua se ei ole(eikä tule) ja taitaa olla aika pitkälti enemmän hyvää liikuntaa ja hauskaa pelailua laji-ihmisten ulkopuolella. Vertaisin pesäpalloon.

Eikä siinä ole mitään vikaa.
Kyllä salibandy on huippu-urheilua, samalla tavalla kuten koris, lentis ja käsis.
Lajia ei osata tuoda esille riittävästi valtamediassa. Onko syynä vaatimattomuus, osaamattomuus tai laiskuus?
Lajissa on vaikuttajat monesti entisiä pelaajia jotka ovat ehkä jämähtäneet sille ajalle kun itse pelasivat jumppasaleissa.
Nyt koronan jälkeen salibandyssä ollaan nenossa vielä taaksepäin, yleisömäärissä ja median kiinnostuksessa.
MM-kisat voivat taas olla mahdollisuus nostaa lajin profiilia?
Ongelma ei ole peli, päinvastoin, liigatasolla huippujengit ovat kasvaneet taidossa, taktiikassa ja vauhdissa.
Väitän että pelaajat ovat selvästi parempia urheilijoita kuin koskaan.
Ongemat näyttää tulevan pelin ulkopuolelta.
 
Viestejä
570
Kyllä salibandy on huippu-urheilua, samalla tavalla kuten koris, lentis ja käsis.
Lajia ei osata tuoda esille riittävästi valtamediassa. Onko syynä vaatimattomuus, osaamattomuus tai laiskuus?
Lajissa on vaikuttajat monesti entisiä pelaajia jotka ovat ehkä jämähtäneet sille ajalle kun itse pelasivat jumppasaleissa.
Nyt koronan jälkeen salibandyssä ollaan nenossa vielä taaksepäin, yleisömäärissä ja median kiinnostuksessa.
MM-kisat voivat taas olla mahdollisuus nostaa lajin profiilia?
Ongelma ei ole peli, päinvastoin, liigatasolla huippujengit ovat kasvaneet taidossa, taktiikassa ja vauhdissa.
Väitän että pelaajat ovat selvästi parempia urheilijoita kuin koskaan.
Ongemat näyttää tulevan pelin ulkopuolelta.

Kommentissasi on paljon hyviä, paikkansakin pitäviä pointteja.

Huippu-urheilun määritelmää ei tietenkään pelkästään määrittele lajin ympärillä pyörivä raha. Tietenkin rahalla on merkitystä, yleisurheiluun,futikseen, lätkään ja korikseen hakeutuvat huippulahjakkuudet ehkä osin mahdollisen ammattilaisuuden perässä. Näin ei salibandyssä tapahdu.

Salibandyn ongelma on tietenkin kansainvälisyyden suoranainen puute, peliä pelataan "puoliammattimaisesti" vain 3-4 maassa. Uusien lajien saaminen laajaan lajikirjoon on kyllä haastava tehtävä. Ensimmäisenä täytyisi lopettaa tuo loputon veivaaminen lajin säännöistä. Kansainvälisestikin tulee aikamoinen puuhastelufiilis kun mietitään vieläkin peliaikaa ja montako pelaajaa on kentällä.

Salibandy on hieno kohtuullisen matalan kynnyksen mailapeli ja periaatteessa kasvunäkymiä pitäisi olla mutta tätä ei ratkaista Suomessa eikä Ruotsissa vaan siinä saadaanko lajia tosissaan jalkautettua suurempiin maihin kuten jääkiekossa on kumminkin jossain määrin onnistuttu tekemään.
 
Viestejä
582
Kommentissasi on paljon hyviä, paikkansakin pitäviä pointteja.

Huippu-urheilun määritelmää ei tietenkään pelkästään määrittele lajin ympärillä pyörivä raha. Tietenkin rahalla on merkitystä, yleisurheiluun,futikseen, lätkään ja korikseen hakeutuvat huippulahjakkuudet ehkä osin mahdollisen ammattilaisuuden perässä. Näin ei salibandyssä tapahdu.

Salibandyn ongelma on tietenkin kansainvälisyyden suoranainen puute, peliä pelataan "puoliammattimaisesti" vain 3-4 maassa. Uusien lajien saaminen laajaan lajikirjoon on kyllä haastava tehtävä. Ensimmäisenä täytyisi lopettaa tuo loputon veivaaminen lajin säännöistä. Kansainvälisestikin tulee aikamoinen puuhastelufiilis kun mietitään vieläkin peliaikaa ja montako pelaajaa on kentällä.

Salibandy on hieno kohtuullisen matalan kynnyksen mailapeli ja periaatteessa kasvunäkymiä pitäisi olla mutta tätä ei ratkaista Suomessa eikä Ruotsissa vaan siinä saadaanko lajia tosissaan jalkautettua suurempiin maihin kuten jääkiekossa on kumminkin jossain määrin onnistuttu tekemään.
Huippu-urheiluksi voi kutsua sellaista lajia, jossa valtaosa tai mieluummin kaikki huippusarjojen pelaajista elää todeksi huippu-urheilijan elämää. Eli kokonaisvaltaisesti tekee kaiken lajin ehdoilla ja on tehnyt valinnan, missä asettaa urheilijana kehittymisen ja urheilijana menestyminen muun edelle. Siihen kuuluu vähintäänkin kilpaileminen huipputasolla, ammattimainen harjoittelu (huom. se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä ammattiurheilijana), harjoittelua ja kilpailemista palveleva ravinto ja ruokailu-aikataulutus, lihashuolto, riittävä ja oikea-aikainen lepo, itsensä johtaminen ja elämänhallinta jne.

Sitten toinen taso on organisaatiotaso. Onko meidän liigaorganisaatiot sellaisia, missä huippu-urheilu ja huippu-urheilijan elämä on riittävän tuettu? Onko olosuhteet, valmennus, kehonhuolto ja taustat kunnossa sekä talous vakaa? Onko fokus huippu-urheilun tekemisessä ja urheilijan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä urheilijana ja ihmisenä?

Kyllä lajissamme jo huippu-urheilijoita on. Ja jokunen huippuseurojen. Mutta kokonaisuutena tilanne taitaa olla se, että niille huippu-urheilijaksi tähtääville on vain muutama varteenotettava joukkue, johon olisi mahduttava. On siis vielä hieman matkaa siihen, että voisimme puhua lajistamme huippu-urheiluna.

Mutta koko ajan on kehitystä. Jos näin jatkuu, niin matkaa ei ole enää ehkä kuin vuosikymmen kunnes ollaan tilanteessa, missä valtaosa liigapelaajista elää huippu-urheilijan elämää. Maajoukkueessa siihen jo onkin päästy. Se on hieno etappi. Ja valtava muutos kun vertaa vaikkapa 15 vuoden takaiseen maajoukkueeseen.

Mutta ehkä asioita ei pitäisikään ajatella huippu-urheilu edellä. Vaan ennemminkin liikuttamisen, terveiden liikunnallisten elämäntapojen, lasten ja nuorten kasvamisen ja aikuisten harrastamisen kautta. Huippu-urheilussa Kyllä edetään yksilöiden ja organisaatioiden kunnianhimon kautta.
 
Huippu-urheiluksi voi kutsua sellaista lajia, jossa valtaosa tai mieluummin kaikki huippusarjojen pelaajista elää todeksi huippu-urheilijan elämää. Eli kokonaisvaltaisesti tekee kaiken lajin ehdoilla ja on tehnyt valinnan, missä asettaa urheilijana kehittymisen ja urheilijana menestyminen muun edelle. Siihen kuuluu vähintäänkin kilpaileminen huipputasolla, ammattimainen harjoittelu (huom. se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä ammattiurheilijana), harjoittelua ja kilpailemista palveleva ravinto ja ruokailu-aikataulutus, lihashuolto, riittävä ja oikea-aikainen lepo, itsensä johtaminen ja elämänhallinta jne.

Tässä kuvaillaan huippu-urheilijaa mutta huippu-urheilu on suurempi kokonaisuus (kuten alustavasti toitkin ilmi). Itse en näe salibandya vielä huippu-urheiluna kokonaisuus huomioiden vaikkakin lajissa on monia huippu-urheilijoita.
 
Viestejä
582
Tässä kuvaillaan huippu-urheilijaa mutta huippu-urheilu on suurempi kokonaisuus (kuten alustavasti toitkin ilmi). Itse en näe salibandya vielä huippu-urheiluna kokonaisuus huomioiden vaikkakin lajissa on monia huippu-urheilijoita.
Juuri samoin ajattelen itsekin, mutta näen, että matkalla tai oikensuuntaisella tiellä jo olemme.
 
Viestejä
347
Huippu-urheiluksi voi kutsua sellaista lajia, jossa valtaosa tai mieluummin kaikki huippusarjojen pelaajista elää todeksi huippu-urheilijan elämää. Eli kokonaisvaltaisesti tekee kaiken lajin ehdoilla ja on tehnyt valinnan, missä asettaa urheilijana kehittymisen ja urheilijana menestyminen muun edelle. Siihen kuuluu vähintäänkin kilpaileminen huipputasolla, ammattimainen harjoittelu (huom. se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä ammattiurheilijana), harjoittelua ja kilpailemista palveleva ravinto ja ruokailu-aikataulutus, lihashuolto, riittävä ja oikea-aikainen lepo, itsensä johtaminen ja elämänhallinta jne.

Sitten toinen taso on organisaatiotaso. Onko meidän liigaorganisaatiot sellaisia, missä huippu-urheilu ja huippu-urheilijan elämä on riittävän tuettu? Onko olosuhteet, valmennus, kehonhuolto ja taustat kunnossa sekä talous vakaa? Onko fokus huippu-urheilun tekemisessä ja urheilijan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä urheilijana ja ihmisenä?

Kyllä lajissamme jo huippu-urheilijoita on. Ja jokunen huippuseurojen. Mutta kokonaisuutena tilanne taitaa olla se, että niille huippu-urheilijaksi tähtääville on vain muutama varteenotettava joukkue, johon olisi mahduttava. On siis vielä hieman matkaa siihen, että voisimme puhua lajistamme huippu-urheiluna.

Mutta koko ajan on kehitystä. Jos näin jatkuu, niin matkaa ei ole enää ehkä kuin vuosikymmen kunnes ollaan tilanteessa, missä valtaosa liigapelaajista elää huippu-urheilijan elämää. Maajoukkueessa siihen jo onkin päästy. Se on hieno etappi. Ja valtava muutos kun vertaa vaikkapa 15 vuoden takaiseen maajoukkueeseen.

Mutta ehkä asioita ei pitäisikään ajatella huippu-urheilu edellä. Vaan ennemminkin liikuttamisen, terveiden liikunnallisten elämäntapojen, lasten ja nuorten kasvamisen ja aikuisten harrastamisen kautta. Huippu-urheilussa Kyllä edetään yksilöiden ja organisaatioiden kunnianhimon kautta.
Oma kahden sentin kommentti on, että Salibandy ei ole huippu-urheilua, eikä sen pidä sinne halutakaan.
Perusteluita aina luetaan, joten listaan niitä tähän, lista edustaa vain ja ainoastaan omaa mielipidettäni asiasta.

1) Huippu-urheilu
Katajainen kansa luo vuositasolla noin 60000 uutta jäsentä tähän pohjoiseen heimoon. Näistä enintään 10% jatkaa liikuntaharrastustaan siihen vaiheeseen, että toimintaa voidaan alkaa kutsua kilpailulliseksi urheiluksi. Jos yleinen klisee on, että 80/20 suhteella maailma toimii, niin 6000 yksilön joukosta vain 1200 on niitä ratkaisijoita omissa urheilulajeissaan. (jos määrät ei maistu, niin niitä voi oman maun mukaan muokata, perustelut on plussaa)
Ne yksilöt, jotka tekevät kilpa-urheilusta huippua, suuntaavat huipulle. Jääkiekko rohmuaa Suomessa suurimman osan, jalkapallo seuraa perässä. Näiden lisäksi tulee yksilöurheilu, joka imuroi absoluuttista huippua itseensä.
Ei ole realistista, että liikunnallisesti huippuja päätyy ikäluokka toisensa perään juuri salibandyn pariin niin, että F-liigassa niitä riittäisi jokaiseen joukkueeseen kentällinen. Ei ole laumaa selviä yksilöitä, jotka voivat haastaa toisiaan, vaan useampia tasaväkisiä.

2) Kilpailuasetelma
Seurojen yhteenlaskettu taloustilanne ja kattojärjestön rahakirstu eivät ole suurien seteleiden kavereita. Houkutellakseen huippuja olemaan tavoittelematta vaikka maastohiihdon huippua, 100k+ vuosiansiot sekä olympialaisia ja vaihtaakseen suuntautumisen kohti ABC noutopöytiä omaan laskuun, pitäisi olla tarjolla enemmän kuin Suomi. Varmasti moni jääkiekkoilija olisi aikanaan voinut valita yleisurheilun ja olla silti tunnettu urheilupersoona, kun lajin olisi päättänyt nuoruudessaan toisin.
Lajin karut yleisömäärät kertovat korutonta faktaa siitä, että tuote ei ole kilpailukykyinen muihin huippu-urheilun lajeihin verrattuna. OLS-Classic F-liigan miesten pleijari keräsi vähemmän yleisöä paikalle kuin OLS-Happee junioreiden peli, vaikka yleisöä oli paikalla eniten koko kauden aikana. Jos otteluita pelataan 16-17kpl kotihallissa ja keskiarvo pyörii 400 katsojan nurkilla 10 euron lipun hinnalla, 64000€ on se pohja johon yhteistyökumppanit ja Ruudun sopimus tulevat päälle.
Kun on paidat painatettu ja bussi tankattu sekä kotipelit järjestetty, niin loppurahalla pitäisi alkaa kansallista markkinointia tekemään, jolla houkutellaan kansa pois jäähalleista tai nurmiviheriöltä kohti omaa huippu-urheilua.

3) Imagon hinta
Mikä on se hinta, mikä pitää maksaa hetkestä kirkkaimpien lamppujen alla? Vastaus on junioritoiminta. Lajiin tulee uusia pelaajia niin kauan, kun se tukee tärkeintä osa-aluettaan, eli juniorityötä. Jatkuvasti kiristyvä ympyrä Eerikkälän kultalauteineen hiovat rosoisuutta pois ja ajavat peli-identiteettiä haluttuun muottiin. Junioreita tarkkaillaan suurennuslasin kanssa, toteuttavatko he tarkkaan valittua suuntaa, on se sitten "laadukas alivoimainen hyökkäys" tai "pelin jatkamisen taito", mitä ikinä kliseekeneraattori päättää kulloinkin sylkäistä.
Kiistämätön fakta on, että tämä valittu polku on tuottanut lukuisan määrän huippuja maailman millä tahansa mittareilla mitattuna nykyisestä pelaajamassasta. Kyseenalaista on sen hintalappu.
Jo ennen koronaa rekisteröidyt pelaajamäärät olivat laskussa, nyt junioritoiminnassa on suorastaan romahdus käynnissä.
Oilers ei tahdo saada tarpeeksi pelaajia pyörittääkseen junioreiden valtakunnallista toimintaa, mutta sinnittelee mukana. Karhut jättivät P19 leikin kesken, KooVeelta loppui kaikki valtakunnalliset juniorijoukkueet, Saipa, Fosu, lista on lohdutonta luettavaa.
Ennen pohdittiin miten huippuja saataisiin mukaan, P16 luokassa on jo 4 yhdistelmäjoukkuetta 12 mahdollisesta kun yhdistellään voimia että saataisiin edes pelaajia tarpeeksi.

Sadussa Ikaros kuoli, kun lensi liian lähelle aurinkoa. Nykyversiossa siivissä olleet sulat ovat vaihtuneet pikavippeihin ja aurinko Signaporen yöelämään, mutta lopputulos lienee sama...
 

Salibandyn pelikohteet

F-liiga M
1X2
1X2
Oilers - Indians
29.3 18.30
1.624.803.80
Classic - Nokian KrP
30.3 17.30
1.764.703.30
F-liiga N
1X2
1X2
TPS - FBC Loisto
18.30
1.465.504.60
F-liigakarsinta M
1X2
1X2
EräViikingit - Tiikerit
29.3 18.30
1.535.204.00
M-Team - FBC Turku
30.3 15.30
2.164.552.42
Näytä kaikki
>
Viestejä
570
Kyseenalaista on sen hintalappu.
Jo ennen koronaa rekisteröidyt pelaajamäärät olivat laskussa, nyt junioritoiminnassa on suorastaan romahdus käynnissä.

Jokainen voi tässä asiassa laskea mikä on laatu/hyötysuhde juniorilla jos kausimaksut ovat ilman varusteita ainakin 2000€ ja siihen Eerikkilä reissut päälle 200€/reissu. Tavoitteellisilla pelaajilla ymmärrän että halutaan katsoa oman ikäluokan kärki mutta haastettahan haetaan jo vanhemmista ikäluokista, jopa aikuisista.

Junioritoiminta lähtee liikkeelle tosin paljon näitä Eerikkilän rahastuksia ennen, mistä siis kiikastaa 8-10-vuotiaissa. Onko maailmantilanteen vuoksi vanhemmilla niin tiukkaa ettei riitä muutamaa kymppiä kuukaudessa lapsen harrastukseen vai onko laji hukannut jotain oleellista?
 
Viestejä
570
Ne yksilöt, jotka tekevät kilpa-urheilusta huippua, suuntaavat huipulle. Jääkiekko rohmuaa Suomessa suurimman osan, jalkapallo seuraa perässä. Näiden lisäksi tulee yksilöurheilu, joka imuroi absoluuttista huippua itseensä.

Sitten voidaan kysyä olisiko vaikkapa Peter Kotilaisesta voinut tulla kansainvälistä huippua missään muussa lajissa kuin salibandyssä? Uskoisin että Mikko Rantasesta olisi ennemmin voinut tulla salibandyhuippu. Minne liikunnallisesti absoluuttiset lahjakkuudet hakeutuvat?
 
Viestejä
347
Jokainen voi tässä asiassa laskea mikä on laatu/hyötysuhde juniorilla jos kausimaksut ovat ilman varusteita ainakin 2000€ ja siihen Eerikkilä reissut päälle 200€/reissu. Tavoitteellisilla pelaajilla ymmärrän että halutaan katsoa oman ikäluokan kärki mutta haastettahan haetaan jo vanhemmista ikäluokista, jopa aikuisista.

Junioritoiminta lähtee liikkeelle tosin paljon näitä Eerikkilän rahastuksia ennen, mistä siis kiikastaa 8-10-vuotiaissa. Onko maailmantilanteen vuoksi vanhemmilla niin tiukkaa ettei riitä muutamaa kymppiä kuukaudessa lapsen harrastukseen vai onko laji hukannut jotain oleellista?
Jos aasille laittaa porkkanan kepin päähän ja laskee sen silmien korkeudelle, ainakin sarjakuvissa päästään matkaan. Jos laittaa sen liian kauaksi, aasin motivaatio tavoitella porkkanaa katoaa.
Salibandyssa ilmiö toteutuu siten, että erittäin tavoitteellinen ympäristö luodaan alusta alkaen ja tiedossa on jo lajia aloitteleville että pieni hetki on halpaa, sitten lähtevät kustannukset raketoimaan. Jos ei olla ihan varmoja onko tämä se oikea laji, niin katseita suunataan muiden lajien pariin. Samoin odotustasoa aletaan melko aikaisin nostamaan ja puhumaan maajoukkuetiestä sekä muista asioista, joiden vastakohta hauskanpito on.

Sitten voidaan kysyä olisiko vaikkapa Peter Kotilaisesta voinut tulla kansainvälistä huippua missään muussa lajissa kuin salibandyssä? Uskoisin että Mikko Rantasesta olisi ennemmin voinut tulla salibandyhuippu. Minne liikunnallisesti absoluuttiset lahjakkuudet hakeutuvat?
Huipulla olo on 95% työtä, 5% taitoa. Jokainen lajin huippu voinee allekirjoittaa, että matka siihen pisteeseen ei tainnut sormia näpsäyttämällä tapahtua, vaan taustalla lienee toisto jos toinenkin. Lahjoista suurin on harjoittelun taito, siitä nauttiminen ja siinä kasvaminen. Salibandyssa kansainvälinen huippu on niin suppea että sinne pääseminen on "helppoa" jos asiaa suhteuttaa moniin muihin lajeihin. Mutta mahdollisuudet siihen että herrasta olisi voinut tulla vaikka kotimaisen käsipallon kärkinimi on olemassa, miksei yleisurheilussakin.
Liikunnallisesti huippu vaatii moneen laatikkoon oikean ruksin. Jos synnyt oikeaan kaupunkiin, perhe on mukana kannustamassa, luonne kestää epävarmuuden, keho reagoi rasitukseen, niin tällä reseptillä monen lajin huippu on saavutettavissa. Jos geenit ovat kohdallaan, se vielä moninkertaistaa mahdollisuudet, 190-195cm pituus oikeilla mittasuhteilla siloittaa tietä moottoriurheilua lukuunottamatta lähes kaikissa lajeissa huipulle.
 
Viestejä
1,015
Huipulla olo on 95% työtä, 5% taitoa. Jokainen lajin huippu voinee allekirjoittaa, että matka siihen pisteeseen ei tainnut sormia näpsäyttämällä tapahtua, vaan taustalla lienee toisto jos toinenkin. Lahjoista suurin on harjoittelun taito, siitä nauttiminen ja siinä kasvaminen. Salibandyssa kansainvälinen huippu on niin suppea että sinne pääseminen on "helppoa" jos asiaa suhteuttaa moniin muihin lajeihin. Mutta mahdollisuudet siihen että herrasta olisi voinut tulla vaikka kotimaisen käsipallon kärkinimi on olemassa, miksei yleisurheilussakin.
Liikunnallisesti huippu vaatii moneen laatikkoon oikean ruksin. Jos synnyt oikeaan kaupunkiin, perhe on mukana kannustamassa, luonne kestää epävarmuuden, keho reagoi rasitukseen, niin tällä reseptillä monen lajin huippu on saavutettavissa. Jos geenit ovat kohdallaan, se vielä moninkertaistaa mahdollisuudet, 190-195cm pituus oikeilla mittasuhteilla siloittaa tietä moottoriurheilua lukuunottamatta lähes kaikissa lajeissa huipulle.

Muuten kaikesta samaa mieltä, mutta jos mietitään vaikka jalkapalloa tai jääkiekkoa niin mainitsemasi pituushaarukka auttaa käytännössä vain, jos päädyt puolustajaksi tai maalivahdiksi. Keskipituudet ovat selvästi alempana ja jos aletaan katsoa sekä rivi- että tähtipelaajia, kyllä he ovat pääsääntöisesti selvästi tuota lyhyempiä. Sen sijaan koripallo ja lentopallo osuvat hyvin tähän kuvaukseen.
 
Viestejä
1,015
Sitten voidaan kysyä olisiko vaikkapa Peter Kotilaisesta voinut tulla kansainvälistä huippua missään muussa lajissa kuin salibandyssä? Uskoisin että Mikko Rantasesta olisi ennemmin voinut tulla salibandyhuippu. Minne liikunnallisesti absoluuttiset lahjakkuudet hakeutuvat?

Varmasti olisi, jos lajivalinta jätetään noin avoimeksi. Jääkiekossa, käsipallossa, golfissa, pyöräilyssä, yleisurheilussa - totta kai. Koripallossa tuskin, koska laji suosii poikkeuksellisen pitkiä ihmisiä.

Yksi huomioitava tekijä asiassa on, että esim. mainitsemasi Kotilainen on ensimmäistä sukupolvea, joka on voinut valita salibandyn vakavaksi lajiksi jo pienestä pitäen ja täten panostaa siihen samalla tavalla, kuin olisi panostanut vaikkapa jääkiekkoon. Olemme nyt kuitenkin jo aika pitkään eläneet maailmassa, jossa lapselle ja nuorelle salibandy on valintana samalla viivalla niiden "muiden lajien" kanssa. Laji ei koostu muiden lajien pudokkaista, toisin kuin ehkä vielä 1990-luvulla.
 
Viestejä
347
Näistä muodostuu kyllä kirjoitusten pyhä seinä, mutta jos mietitään mitä pitäisi lajille tehdä vai annetaanko näivettyä, niin moni laji on sääntöjä muokkaamalla saavuttanut nykyisen suosionsa, esim. lentopallo on moninkertaisesti viihdyttävämpää seurattavaa kun jokainen pallo päättyy pisteeseen.
Salibandyn haaste ylivalmentamisen ja nippelinappelin hieromisen ohella on, että sen hienous avautuu vain todellisille hardcore faneille, muille se on vain pallon hieromista. Jotain pitäisi tehdä, listasin taas omia ajatuksia mitä voisi kokeilla.

1) Maalit kiinni päätyihin.
Peliä monipuolistuttava tekijä, syväpelaaminen loppuisi mutta samalla poistuisi turvasatama puolustamiselta. Tämä on vahvasti sidoksissa kohtaan kaksi

2) Keskiympyrän aloitukset pois.
Käsipallosta tuttu "maali tuli, tehdään mekin" ajatusleikki nopeuttaisi peliä. Maalien merkitys pienenisi ja sen varjeleminen slaavikyykyllä muuttuisi vähemmän tarpeelliseksi. Peli ei pysähtyisi maaliin vaan jatkuisi maalivahdin avauksella.

3) Rangaistuslaukaus.
Kenttä tyhjäksi ja ilmaveivi kestää melkoisen kauan. Laukaus ja kentällä väki nopeuttaa pelin jatkumista, kts. kohta 2.

4) 2 erää kolmen sijaan. (esim. 30+30min)
Jääkiekosta erkaantuminen ja pelin keston lyhentyminen ohjaavat omaa ajatusta vahvasti, tämä on siihen sidoksissa. Jos aiemmat kohdat toteutusivat, myös tämä lyhentäisi tapahtuman kestoa erätauon verran.

Ilmatila mediassa on tiukassa, lyhentämällä tarjottavan tapahtuman kestoa, ruutuaikaa voisi olla helpommin tarjolla. 1,5h rypistys suhteellisen ennakoitavalla kestolla olisi helpompi sujauttaa ohjelmistoon kuin epämääräisen ajan kestävä tapahtuma jossa väliajalle pitää tuoda pikkutakeissa pyörivät kommentaattorit kertaamaan omia kokemuksiaan lajista.
 
Viestejä
347
Muuten kaikesta samaa mieltä, mutta jos mietitään vaikka jalkapalloa tai jääkiekkoa niin mainitsemasi pituushaarukka auttaa käytännössä vain, jos päädyt puolustajaksi tai maalivahdiksi. Keskipituudet ovat selvästi alempana ja jos aletaan katsoa sekä rivi- että tähtipelaajia, kyllä he ovat pääsääntöisesti selvästi tuota lyhyempiä. Sen sijaan koripallo ja lentopallo osuvat hyvin tähän kuvaukseen.
Mikko Rantanen, Alexander Ovetchkin, Tkatchuk, Nichushkin, Barkov... Kaikki hyökkääjinä yli 190 jääkiekon puolelta, nuoremmista Laine, Kakko ylittävät rajapyykin, McKinnon, McDavid, Draisaitl ovat 185-190 ikkunassa.

Jalkapallon puolelta Haaland tulee uudemmista mieleen, kuinka koko on auttanut dominoimaan kuluvaa kautta, puolustajien kokoluokka on kasvanut merkittävästi viime kausien aikana.

Uinti, hiihto, käsipallo, kenttälajit yleisurheilussa... En sano että pituushaarukassa on jotain maagista, mutta on selvää että kilpailu on kovaa, lähtökohtaisesti fysiikan tuoma mahdollisuus antaa etulyöntiaseman monessa lajissa, ei mullistavaa kuten lento/koripallossa, mutta ehkä sen ratkaisevan seikan nähdäänkö urheilijaa isolla kirkolla vai maakunnissa kisailemassa.

Huipulla olo ei vaadi pituutta, mutta matka sinne voi muuttua helpommaksi geenien avustamana.
 
Viestejä
1,015
Mikko Rantanen, Alexander Ovetchkin, Tkatchuk, Nichushkin, Barkov... Kaikki hyökkääjinä yli 190 jääkiekon puolelta, nuoremmista Laine, Kakko ylittävät rajapyykin, McKinnon, McDavid, Draisaitl ovat 185-190 ikkunassa.

Jalkapallon puolelta Haaland tulee uudemmista mieleen, kuinka koko on auttanut dominoimaan kuluvaa kautta, puolustajien kokoluokka on kasvanut merkittävästi viime kausien aikana.

Uinti, hiihto, käsipallo, kenttälajit yleisurheilussa... En sano että pituushaarukassa on jotain maagista, mutta on selvää että kilpailu on kovaa, lähtökohtaisesti fysiikan tuoma mahdollisuus antaa etulyöntiaseman monessa lajissa, ei mullistavaa kuten lento/koripallossa, mutta ehkä sen ratkaisevan seikan nähdäänkö urheilijaa isolla kirkolla vai maakunnissa kisailemassa.

Huipulla olo ei vaadi pituutta, mutta matka sinne voi muuttua helpommaksi geenien avustamana.

Jos kyseessä on Matthew Tkatchuk, niin hän on NHL:n tilastoissa 6'2" / 188 cm - kuten myös isänsä Keith. Ja huomauttaisin nyt, että 185-190 cm pelaajat eivät ole 190-195 cm pelaajia, joka oli mainitsemasi skaala. On iso ero, puhutaanko alle vai yli 190-senttisistä pelaajista. Ensimmäisiä on valtaosa, jälkimmäisiä ei.

Jalkapallon puolella Haaland tulee taatusti mieleen, koska hän on poikkeuksellisen kokoinen. Cristiano Ronaldo, Ronaldo, Messi, Neymar, De Bryune, Salah, Mane, Benzema, Dybala, Mbappe, Lewandowski, Kane, Casemiro, Pirlo, Beckham, Modric, Xavi, Iniesta, Ribery, Pukki, Griezmann, Jorginho, Totti... Otetaan mikä aikakausi tahansa, tuon skaalan ali on helpompaa löytää huippufutaajia kuin sen yli.

Voin toki täydentää vielä listaa, mutta siinä menee muutama tunti. :)
 
Viestejä
1,015
Jos kyseessä on Matthew Tkatchuk, niin hän on NHL:n tilastoissa 6'2" / 188 cm - kuten myös isänsä Keith. Ja huomauttaisin nyt, että 185-190 cm pelaajat eivät ole 190-195 cm pelaajia, joka oli mainitsemasi skaala. On iso ero, puhutaanko alle vai yli 190-senttisistä pelaajista. Ensimmäisiä on valtaosa, jälkimmäisiä ei.

Jalkapallon puolella Haaland tulee taatusti mieleen, koska hän on poikkeuksellisen kokoinen. Cristiano Ronaldo, Ronaldo, Messi, Neymar, De Bryune, Salah, Mane, Benzema, Dybala, Mbappe, Lewandowski, Kane, Casemiro, Pirlo, Beckham, Modric, Xavi, Iniesta, Ribery, Pukki, Griezmann, Jorginho, Totti... Otetaan mikä aikakausi tahansa, tuon skaalan ali on helpompaa löytää huippufutaajia kuin sen yli.

Voin toki täydentää vielä listaa, mutta siinä menee muutama tunti. :)

Kun en voi enää muokata viestiäni, niin lainataan, sillä mieleeni muistui hyvä artikkeli viime vuodelta:

 

Salibandyn pelikohteet

F-liiga M
1X2
1X2
Oilers - Indians
29.3 18.30
1.624.803.80
Classic - Nokian KrP
30.3 17.30
1.764.703.30
F-liiga N
1X2
1X2
TPS - FBC Loisto
18.30
1.465.504.60
F-liigakarsinta M
1X2
1X2
EräViikingit - Tiikerit
29.3 18.30
1.535.204.00
M-Team - FBC Turku
30.3 15.30
2.164.552.42
Näytä kaikki
>
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös