Lahjakkaasta Oulun Luistinseuran 1995-ikäluokasta ponnistanut Matias Veikkola teki vuosi sitten rohkean ratkaisun. Sen ansiosta hän vakiinnutti paikkansa Salibandyliigan huippujoukkueessa.

Juniorivuosista lähtien keltasinistä OLS:aa edustanut Veikkola näki mahdollisuuden tulleen hieman päälle 300 kilometriä etelämpänä.

– Tommy (SPV:n päävalmentaja Koponen) soitteli oikeastaan heti, kun pleijarit oli OLS:n kanssa päättyneet. Hän tarjosi mahdollisuutta, Veikkola avaa.

Koponen houkutteli puolustajalupauksen Seinäjoen Peliveljiin, Salibandyliigan kestomenestyjiin. Muutoksen tuulet puhalsivat lakeuksilla.

– Tiesin, että SPV:ssä oli paljon lähtijöitä, mutta sinne myös jäi hyviä pelaajia. Mahdollisuus menestyä oli suurin syy lopulta, hän kertoo.

Kaudella 2014–2015 Veikkola oli tehnyt oman piste-ennätyksensä, mutta viimeiseksi jäänyt sesonki Oulussa oli rikkonainen. Loukkaantumiset söivät parhaan terän pelaamisesta.

Uusi, muutoksia kokenut ympäristö oli nuorelle miehelle jännä paikka.

– Aluksi oli jännittynyt fiilis, miten porukka ottaa vastaan. Heti ensimmäisistä treeneistä lähtien oli kuitenkin helppo tulla mukaan, Veikkola kuvailee.

Nouseva pakki

Lupaukset näyttöpaikasta pidettiin Seinäjoella: reilut 60 liigaottelua pelannut nuorukainen istutettiin suoraan SPV:n ykkösviisikkoon.

Pakkipariksi tuli niin ikään OLS:ssa uransa alkutahdit lyönyt Jyrki Holopainen.

– Totta kai Holopaisella oli vaikutusta, kun hän oli ainoa jätkä, jolle olin jutellut aiemmin. Paljon on tullut neuvoja, ja välillä jopa huudamme siellä toisillemme, oululainen tuumaa naurahtaen.

Roolitukset olivat selkeät.

– Holopainen tykkää pallosta ja hautoo sitä välillä maalin takanakin. Itselläni oli se ylöspäin pelaava rooli. Enemmänkin nouseva pakki, joka tekee hyökkäyspäässä ratkaisuja.

Ne toden totta toimivat. Veikkola pelasi runkosarjan läpi piste per peli -tahdilla (8+17=25). Pudotuspeleissä hän oli niin ikään yksi SPV:n johtavista pelaajista, kun pisteitä kertyi 14 ottelussa 4+7=11.

Näin vahvaa kautta ei osannut edes Veikkola itse uumoilla.

– Kyllähän se yllätti, totta kai. Edellinen kausi oli tosi repaleinen, mutta peli alkoi luistaa heti alkukaudella. En olisi ikinä uskonut ennen kauden alkua, jos joku olisi sanonut, että tuollainen kausi tulee.

– Läpimurto on vähän niin, miten sen kukin määrittää, mutta voisi sanoa, että se oli itselleni läpimurtokausi, koska sain vakiinnutettua paikan liigajoukkueen isossa roolissa.

”Söi miestä, kun joutui katsomaan vierestä”

Odotukset SPV:tä kohtaan ennen kauden alkua eivät olleet suuret. Muun muassa Jarno Ihmeen lähtö jätti maalivahtiosastolle kysymysmerkkejä.

Mitä vielä – seinäjokiset etenivät neljän parhaan joukkoon uudennäköisellä ilmeellä, paljon pelaavampana kuin aiemmin.

Paikka Superfinaalissa oli lopulta armottoman lähellä. Välieräsarja ratkesi seitsemännessä pelissä Vantaalla EräViikinkejä vastaan, ja vieläpä jatkoajalla.

– Söi miestä, kun joutui katsomaan vierestä. Tiesin, että pallo pelataan Kailialalle, joka tekee siitä paikasta. Niin hieno kausi takana, ja kaikki oli lopulta kiinni yhdestä maalista, yhdestä laukauksesta, Veikkola kertaa jatkoajan vapaalyöntimaalia.

Pronssiottelussa asetelma kääntyi toisin päin. Veikkola syötti ja kapteeni Ville Kuusela tinttasi pallon Happeen verkkoon, ja mitalijuhlat pääsivät Seinäjoella alkamaan.

– Puhuttiin siinä joukkueen kanssa, ettei varmaan moni olisi uskonut meidän uudistetun jengin pelaavan sellaista kautta. Se oli nappisuoritus. Ensimmäisestä aikuisten mitalista oli jäätävän hienot fiilikset, puolustaja muistelee.

Lenkkipolut tutuiksi

SPV ei ole kokenut juurikaan muutoksia tulevaan kauteen lähdettäessä. Viime kaudella uudistettu pelitapa saattaa hioutua entisestäänkin lisää.

– Kyllähän me haluamme viedä sitä siihen, että osaamme viedä peliä, pitää palloa ja olla aktiivisia.

Kesän suurimmaksi osaksi Seinäjoella viettänyt Veikkola saa joukkuekaverikseen vanhan tutun Pohjois-Pohjanmaalta, kun hyökkääjä Joni-Arttu Sieppi liittyy Peliveljiin.

– Jos ei kentälle mitään, niin ainakin hän tuo hyvät jutut pukukoppiin, Veikkola nauraa ja jatkaa.

– Varmasti paljon lisäapua tulee Siepin mukana meidän hyökkäyspeliin. Sellaista oveluutta ja juonikkuutta. Ruotsin harjoituspeleissä hän taisi olla meidän paras pistemies.

Lenkki on kesän aikana maistunut, ja tavoitteena on ollut, että alkavalla kaudella nähdään vielä liikkuvampi Veikkola.

– Täällä lähestytään peliä juoksun kautta, kun taas OLS:ssa mentiin fysiikka edellä. Punttihan nyt on minulle se henkireikä, mutta olemme tasapainoilleet sen niin, että illalla aina juostaan.

– Itselleni on pyritty saamaan lisää nopeutta ja räjähtävyyttä. Toivottavasti ei tulisi vaivoja ja saisi pelattua ehjän kauden.

Tämän kesän muut kesähaastattelut:

Kesähaastattelussa eläkkeen partaalta palannut Petri Lesch: ”Tila on nyt ihan normaali”
Kesähaastattelussa M-Teamin peräsimeen palannut Mika Heinonen – ”Seurassa mietitään, missä mennään”
Kesähaastattelussa Jussi Sihvonen: ”Realistinen tavoite on kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen”
Kesähaastattelussa nappikauden pelanneen Jymyn kapteeni: ”Me pohjalaiset tykkäämme, kun leukoja vähän louskutellaan”
Kesähaastattelussa kovaotteinen koirapaita: ”Välillä kuulee kaikenlaista huutelua”
Kesähaastattelussa sarjatasoa vaihtanut ja paluun itärajalle tehnyt Perttu Puska: “On yhtä motivoivaa pelata mestaruudesta tai noususta”
Kesähaastattelussa pääluotsiksi hypännyt Markus Huhtimo: ”Nyt on aika haudata vanha Erä ”
Kesähaastattelussa NST:n ainoa tähti Juuli Hakkarainen: “Nykyistä joukkuetta ei kannata verrata mestaruusjoukkueeseen”
Kesähaastattelussa paluumuuttaja Jami Manninen: ”Nykyään melkein joka paikassa tehdään hommia hyvin ja laadukkaasti”