Liigat

Pääkalloennakko: Oilersilla on vielä yksi askel ottamatta – jatkuuko nouseva trendi?

13.09.
2021
Liigat

Kirkastaako Oilers hopeamitalinsa? Kuva: Esa Takalo

SM-hopeamitalisti Esport Oilers aloittaa kauden 2021-22 Turussa TPS:n vieraana. Oilersilla on viime kauden tulosta parantaakseen vain yksi sija nostettavana.

Lähtökohdat:
Viime kausi oli Oilersin todennäköisesti jopa paras kausi 15 vuoteen. Se oli runkosarjan kakkonen ja eteni finaaleihin asti määrätietoisen oloisena. Finaaleissa siitä ei ollut kuitenkaan Classicin haastajaksi, ja mestaruus jäi ainakin vielä haaveeksi.

Runkosarjassa se oli toinen toisena kautena putkeen, mutta keräsi seitsemän pistettä enemmän. Se teki runkosarjassa 24 maalia enemmän kuin edelliskaudella, ja päästi 24 vähemmän. Oilers päästikin runkosarjan toiseksi vähiten maaleja. Merkittävin henkinen loikka oli tietysti finaaleihin selviäminen.

Tilastotiedot tukevat sitä, että Oilers on vahvistunut pelaajiston osalta, mutta myös sen viisikkopeli on kehittynyt. Tämä näkyi viime kaudella eritoten siinä, että joukkue ei enää hyökännyt niin usein puolustuksen kustannuksella, kuten aiemmilla kausilla.

Heikki Luukkonen on laittanut joukkueen fyysisesti vahvaan kuntoon ja siinä mielessä se muistuttaa kärkiryhmä Classicia. Muutenkin Oilersin pelillisistä avuista voi löytää paljon samaa kuin maajoukkueesta, vaikka se ei ole pallollisena ainakaan vielä niin hyvällä tasolla kuin voisi olla. Toisin sanoen pallomaltiltaan se ei ole edelleenkään sarjan kärkeä eikä niin sanotuissa pitkissä hyökkäyksissä, mutta yksilötaito paikkaa osan näistä puutteista.

Pallottoman pelin avuna voi pitää myös paikoin vahvaa prässipeliä, jonka Classic kesti oman pallollisen pelinsä turvin, mutta muille vastustajille tästä oli paljonkin harmia. Puolustuksellisesti Oilers on kehittynyt ja pallottomana se on jo liigan kärkeä oman pään suhteen.

Fyysisesti Oilers on jopa inhottava joukkue. Joukkue pelaa niin sanotusti kansainvälistä salibandya, jossa mennään paikoin ihan sääntöjen rajoilla. Välillä törmäyksiä on tullut vihellysten jälkeen. Viime kaudella Oilers oli paljon otsikoissa, joten hajuttomiksi ja mauttomiksi espoolaisia ei voi syyttää.

Avauksen rakentelussa joukkue luottanee edelleen keskialueen ”vauhtilähtöihin”. Syvälle se pelaa monia vastustajiaan nopeammin. Varsinkin jos vastaanottajana toimii Rasmus Kainulainen. Oilers on todella hyvä vastaiskujoukkue, mutta taitotasoon nähden sillä oli varsinkin finaaleissa ongelmia pidempien hyökkäysten rakentelussa, vaikka se vastustajan alueelle pääsikin melko simppelein keinoin.

Erikoistilanteet olivat runkosarjassa hyvällä tasolla. Ylivoima (52,4 %) oli runkosarjan neljänneksi paras ja alivoima toiseksi paras (66,7 %).

Oilers on pelannut tukun tasaisia harjoituspelejä kauden alla. Divarin Hawks ja FBC Turku kaatuivat maalilla. Classicin kanssa Oilers pelasi tasapelin. EräViikingeille Oilers hävisi ensimmäisen pelin, mutta oli parempi toisessa kohtaamisessa.

Kokoonpano:
Maalivahtiosastolla Oilersilla on hyvä tilanne. Pitkäaikainen ykkösvahti Joonas Kaltiainen on tyrkyllä MM-kotikisoihin. Niko Nordström tarjoaa taustatuen kokeneena maalivahtina, joka ymmärtää pienemmän roolinsa.

Puolustuksessa ykköshevonen on nykyisin hiukan yllättäenkin monipuolinen ja rauhallinen Jesperi Lindfors, jonka hyvät otteet ovat vieneet maajoukkueympyröihin. Yllättävää se on lähinnä siksi, että Matias Veikkolalta ja Antti Suomelalta on odotettu murtautumista ehkä enemmän kuin kokeneemmalta Lindforsilta. Varsinkin kahteen ensimmäiseen pariin Oilersilta löytyy laatua, mutta taso laskee kolmospariin. Nimekkyydestään huolimatta puolustus kaipaisi selkeää johtohahmoa, kuten koko joukkuekin jossain määrin.

Hyökkäyksessä ykköstykkeinä hurmaavat edelleen Rasmus ja Justus Kainulainen, joiden MM-kisapaikka näyttää jo todennäköiseltä. Kolmikon täydentää myös erittäin pallotaitava Markus Markkola. Tuomas Iiskolan viime kausi oli erittäin hyvä ja kokenut peluri omaksui sentterin roolin erinomaisesti. Oilersin kaksi tuloksentekokenttää ovat kovaa valuuttaa ja kolmosviisikko hoitaa oman hiukan röyhivän roolinsa hyvin.

Oilersin siirtokesä oli hyvä, vaikka tänä vuonna kovin suuria kaloja ei tarttunut katiskaan. Tuure Ailio täyttää tietysti sentteritarvetta, joka on ollut joukkueelle tietyllä tavalla ongelma, mutta toisaalta Justus Kainulainen ja Iiskola ovat ottaneet roolin erinomaisesti haltuun. Paluun tekevä Kristian Lamminen on kiintoisa nimi, sillä Divarissa verkko pöllysi tiuhaan viime kaudella. Emil Kallio on nuori ja lahjakas, mutta roolista on vaikea sanoa.

Kokemusta lähtee, sillä Rasmus Markelin joutui lopettamaan uransa. Riku Holopainen ei jatka, ja Casper Pfitznerin tilanne on edelleen auki. Jälkimmäisen jatko on ollut aiemminkin ”katkolla”, joten jää nähtäväksi miten käy tulevalla kaudella.

Kiinnostava pelaaja: Tuure Ailio
Ailio oli oman ikäluokkansa yksi isoimmista lahjakkuuksista. Uraa kuvaa osin se, että vuoden 2015 nuorten kisat menivät ohi loukkaantumisen vuoksi ja vammat ovat hidastaneet isoihin parrasvaloihin pääsyä. Isokokoinen ja fiksu pelaaja oli LASBissa tärkeässä roolissa silloin kun pelasi. Nyt ”puhdas” sentteri pääsee takasin kärkipään joukkueeseen ja nähtäväksi jää tuleeko uralle isompaa ”breikkausta”, sillä Erä-kasvatti lähenee iän puolesta parhaita pelivuosiaan.

Tähtipelaaja: Justus Kainulainen
Nouseva tähti: Olli Jokela
Päävalmentaja: Heikki Luukkonen

Julkaisemme kausiennakoita yksi kerrallaan ennen kauden alkua ja lopuksi julkaisemme vielä joukkuerankingin perusteluineen.

Pääkallo.fi