Kannatti malttaa vielä vuosi ja muuttaa sitten halki Suomen – ”En näkisi järkeväksi, että minut otettaisi luutimaan kulmiin”

Liigatulokas Jere Niemelä juttusilla konkarituomari Vesa Vilkin kanssa. Taustalla TPS-kapteeni Miko Kailiala. Kuva: Juha Käenmäki

Jere Niemelä pelaa onnistunutta debyyttikautta TPS:ssa. Runkosarjan lopussa hän toivoo joukkueen koostumusten hitsautuvan lopullisesti pudotuspelejä ajatellen. Kuva: Anssi Koskinen

Kun parikymppinen muuttaa kotikaupungista toiselle puolelle maata, siinä on yleensä jo elämänmuutosta kerrakseen, mutta kun samalla täytyy pelaajana nousta seuraavalle tasolle ja napata pelipaikka yhdestä Suomen huippujoukkueesta, niin vaikeuskerroin kasvaa.

TPS:n puolustaja Jere Niemelä näyttäisi selvittäneen tämän yhtälön, kun mittarina käytetään toistaiseksi vielä hieman vajaata F-liigan runkosarjaa.

Vuonna 2000 syntynyt Niemelä siirtyi täksi kaudeksi Turkuun SaiPasta, jossa hän iski viime kaudella Divarissa 41 pistettä. Sillä Niemelä hävisi SaiPan sisäisessä pistepörssissä yhdellä pinnalla Oskari Möykkyselle. Tehotilasto näytti lukemaa +19, joka oli yhdessä Möykkysen kanssa joukkueen paras.

Myös kaksi uran ensimmäistä Divari-kautta (2018–2020) tuolloin vielä NST:n nimellä pelanneessa seurassa olivat Niemelälle hyviä, ja hän löi itsensä kunnolla läpi iskien pistemäärät 19 ja 37.

Hän kertoo liigakenttien piipahtaneen mielessä jo pari vuotta sitten, mutta hän päätti kuitenkin kerätä kokemusta vielä SaiPassa.

-Liiga oli hetken mielessä, mutta siinä oli kaikennäköistä. Näin parhaimmaksi pelata yhden kauden Divaria isossa roolissa. Kun Samuli Huppunen lähti (Indiansiin), avautui vielä isompi rooli. Jo ennen viime kautta tiesin, että jos onnistun, lähden liigaan, Niemelä valaisee.

– Pidän sitä nyt tosi fiksuna. Kun sain isot minuutit SaiPassa, sitä kautta itseluottamus rakentui isommaksi.

Vaihtoehtoja F-liigassa

Eteläkarjalaiselle olisi ollut ottajia useammassa F-liigaseurassa. Useampi paikka houkutteli, mutta hän valitsi suunnaksi Turun. Tässä oma roolinsa oli Niemelää NST:ssä valmentaneella nykyisellä TPS:n urheilujohtajalla Perttu Kytöhongalla, joka puheillaan sai nuorukaisen vakuutettua.

– Hetkeäkään en ole katunut. TPS on kuitenkin Suomen kärkijoukkueita, ja se vaikutti myös valintaan.

Divarista liigaan hyppääminen ei tapahdu sormia napsauttamalla. Niemelälle siirtymää helpotti jo ennen sarjakauden alkua TPS:n harjoituskausi, joka totutti tempoon.

– Treeneissä taso on kova ja tullaan iholle. Siinä oli jo oppimista, mutta se helpotti starttia. Kenellekään ei anneta ilmaisia pelipaikkoja, vaan jokainen minuutti pitää ansaita.

Ero Divariin syntyy palloilun perusasioissa: tilaa ja aikaa on vähemmän.

– Omalta kannaltani isoin huomio on ollut, että virheitä ei saa tehdä liikaa. Divarissa sellaisen saattoi saada anteeksi ja pystyi paikkaamaan itse, eikä siitä aina rokotettu. Liigassa omat pallonmenetykset näkyvät radikaalimmin, jos niitä tulee.

Liigatulokas Jere Niemelä juttusilla konkarituomari Vesa Vilkin kanssa. Taustalla TPS-kapteeni Miko Kailiala. Kuva: Juha Käenmäki

Ratkaisuhalukas hyökkäävä pakki

TPS:n kausi alkoi hankalasti, kun kolme ensimmäistä F-liigapeliä päättyi tappioon. Sen jälkeen turkulaisten laivan kurssi on kuitenkin kääntynyt ja joukkue on noussut sijoille, jonne sitä ennen kautta odotettiinkin: tavoittelemaan puolivälierien kotietua.

Niemelän mukaan alun rämpimisestä selvittiin, kun uuden päävalmentajan Santeri Raatarilan ajamia asioita saatiin tuotua treeneistä peleihinkin. Sen jälkeisiä tapahtumia Niemelä kuvaa myönteiseksi lumipalloefektiksi.

Myös Niemelä on onnistunut ja ottanut paikkansa. Pääosin hän on pelannut kakkospakkiparissa, mutta piipahtanut välillä myös ykkösen takana. Siinä sivussa on syntynyt tehoja piste per peli -tahdilla (19) ja plus/miinuskin näyttää hyvää 15 maalin verran. Ylivoima-aikaakin on irronnut.

– Olen saanut hyvän roolin ja omat odotukset ovat menneet vähän yläkanttiin. Olen kuitenkin tiennyt, että osaan pelata ja pelityylini sopeutuu hyvin liigakentille.

– Olen aina pitänyt itseäni ratkaisupelaajana, tykkään ratkoa pelejä ja tehdä asioita pallon kanssa. Nyt joukkueessa on niin paljon kovia ukkoja, että se jakautuu muillekin.

Niemelä kertoo täyttävänsä aukon sektorilla, jossa TPS:lla on perinteisesti ollut hieman pulaa: pallollinen, hyökkäävä pakki. Rightin pelaajan prioriteetti on vastustajan päädyssä.

– Puolustus on aina tärkeää, ja sinne minulla on enemmän opittavaa. En kuitenkaan näkisi järkeväksi, että minut otettaisi luutimaan kulmiin, kun siinä en varmaan ole vielä edes liigatason pelaaja, hän naurahtaa.

Työtä lasten ja nuorten parissa

Jere Niemelän päivät vierähtävät koulunkäynninavustajana erityiskoulussa.

– Ei se kaikille sovi, mutta itselleni se on loistohomma. Lasten ja nuorten kanssa olen tykännyt touhuta: Lappeenrannassakin olin iltapäiväkerhossa duunissa.

Hän myöntää, että muutto idästä länteen toiselle puolelle Suomea jännitti. Turkukin oli uppo-outo kaupunki: Niemelä oli käynyt siellä vain vieraspelireissuilla.

– Duunin kautta yhteyksiä on löytynyt muuallekin kuin salibandyyn. Myös meidän joukkueen nuoriso on ottanut hyvin vastaan, heidän kanssaan voi pyöriä muutenkin kuin sählyn piireissä.

Vielä on esitettävä yksi kysymys. Kun jääkiekkoliigassa kohtaavat TPS ja SaiPa, kumman puolesta Jere Niemelä liputtaa?

– Lätkämatseissa vielä SaiPan.