Esport Oilersin ja päävalmentaja Heikki Luukkosen tiet erosivat Oilersin tiedotettua keskiviikkona, että se on vapauttanut Luukkosen tehtävästään.

Kansankielellä Luukkonen sai potkut. Seurapomo Jouni Vehkaoja kommentoi päätöstä jo aiemmin Pääkallolle.

Luukkonen kertoi myös oman näkemyksensä potkuista, alavireisestä kaudesta ja 5,5-vuotisesta projektista ylipäänsä.

Mitä mieltä itse olet potkuista?

– Tämä on osa leikkiä. Seurajohdossa tehdään ratkaisuja, joiden uskotaan parantavan joukkueen mahdollisuuksia pärjätä lyhyemmällä ja pidemmällä tähtäimellä.

– Toivon joukkueelle kaikkea parasta ja että he saavat parhaan mahdollisen keskittymisrauhan. Myös sitä, että pystyvät viemään omaa toimintaa eteenpäin ja pärjäämään niin hyvin kuin ikinä. Toivottavasti nostelevat vaikka mestaruuskannua vielä tänä keväänä.

– En halua tässä kohtaa ottaa itseäni valokeilaan ja käydä asioita liikaa läpi. Se voisi tuoda pelaajille ristiriitaisia ajatuksia tässä vaiheessa kautta, Luukkonen aloitti.

Meneillään oleva kausi oli Luukkoselle jo kuudes joukkueen päävalmentajana. Se on salibandyn liigamittarilla todella pitkä rupeama ja F-liigassa Luukkonen oli kauteen lähdettäessä selkeästi pitkäikäisin pääkäskijä.

Luukkosen vuosina Oilers on ottanut kaksi mitalia (hopeaa 2021 ja pronssia 2022) ja on vakiinnuttanut paikkansa sarjan kärkinelikossa. Tällä kaudella joukkue ei ole esiintynyt erityisen hyvin, ja on vasta kuudentena sarjataulukossa.

On aiheellista kysyä, että mikä on mennyt pieleen?

– Ajattelen tätä vähän pidempänä jatkumona. Ei ole vain tästä kaudesta kyse. Koen, että silloin kun tulin Oilersiin niin tarjolla oli aika hedelmällinen maaperä. Joukkue oli isojen muutosten kourissa. Oli aika vahva sukupolvenvaihdos tulossa ja sen vuoksi tarvittiin uutta pelaajaydintä.

– Silloin tarvittiin myös työskentely- ja harjoittelukulttuurin muutosta. Se oli maltillista muutosjohtamista, jossa koen, että seuran sekä pelaajiston osalta tartuttiin tosi tarmokkaasti siihen visioon mikä mulla oli. Koen, että prosessin alkuvaiheessa vaikutusmahdollisuudet ja ”omistajuus” tästä hommasta oli tosi vahvaa.

– Koen, että meidän finaalikauden jälkeen olen jäänyt vähän kauemmaksi päätöksenteosta sekä pelaajarekrytoinnista, visioinnista ja muusta, Luukkonen arvioi.

Luukkonen tiesi, että nyt on hänen viimeinen kautensa Oilersin pääkäskijänä, sillä nyt ohjat ottava Aleksi Lammi oli nimetty kauden 2023-24 päävalmentajaksi.

– Isona virstanpylväänä pidän, että vuosi sitten lyötiin läpi ajatus siitä, että mun ajanjakso päättyy ja hypätään seuraavaan. Ajatus ja visiointi sen suhteen oli varmasti ollut jo pitkään käynnissä.

– Koen, että tässä on useamman kauden aikana tapahtunut asioita, jotka ovat pikkuhiljaa johtaneet siihen tilanteeseen, että me ei olla oltu ihan kaikista asioista samalla sivulla. Olen kokenut, että mun ”omistajuus” tästä projektista on koko ajan kaventunut, Luukkonen linjasi.

Yhden vuoden projekti

Valmentaminen on joka tapauksessa tulosurheilua. Oilers ei ole finaalikauden jälkeen ottanut merkittäviä askeleita pelillisesti, siinä missä kovimmat kilpakumppanit ovat. Kovasta materiaalista huolimatta joukkue ei ole urheilullisesti pärjännyt niin hyvin kuin on odotettu menneellä kaudella. Vaikka sillä on ollut joitain pelillisiä haasteita aiemmillakin kausilla niin pistepussi on karttunut vakuuttavammin kuin nyt.

Luukkonen ei sinänsä halua jossitella sillä mitä olisi tehnyt toisin, vaan kokee toimineensa niin hyvin kuin on eri tilanteissa osannut. Hän sanoo kuitenkin, että kauden aikana on ollut myös haasteita ja vastoinkäymisiä, joihin hän ei ole voinut vaikuttaa.

Vehkaojakin puhui kaudesta rikkonaisena. Tosin, lienee hyvä muistuttaa, että kausi on ollut monelle kärkijoukkueelle hyvin rikkonainen poissaolojen suhteen. Eritoten hallitsevalla mestarille Classicille.

– Valitettavasti meillä on ollut paljon loukkaantumisia ja sairasteluita. Se on meidän joukkue- ja viisikkotasoista prosessia hidastanut merkittävästi. Aina ne asiat vaatii aikaa. Vaikka joku pelaaja palaa loukkaantumisen jälkeen ja on peli- ja harjoittelukuntoinen niin oman viisikon kanssa kemioiden löytäminen ottaa aikaa.

Viiden kauden jälkeen yhden vuoden projektiin lähteminen mietitytti etukäteen.

– Koko kauteen mukaan lähtemistä pohdin pitkään. Kun Oilersilta tuli se päätös, että mitä he haluavat jatkossa, enkä ole mukana niissä kuvioissa, niin se mietitytti. Heidän ratkaisunsa ovat olleet tavallaan loogisia jatkumoltaan päätöksiin nähden, mutta se on epäloogista, että miksi mut haluttiin vielä tähän kauteen mukaan.

– Olen ollut neuvotteluissa muidenkin seurojen kanssa ja itsellä oli vähän sellainen pohdinta, että mikä sitten sai mut vielä tarttumaan tähän pestiin. Kyllähän se tietysti oli se mahdollisuus kruunata meidän yhteinen matka kultareunuksin ja voittaa mestaruus tämän jengin kanssa. Tämän joukkueen kanssa toimiminen on ollut se asia mikä mut on tähän hommaan kiinnittänyt ja miksi olen siihen sitoutunut, ja oman parhaan panokseni antanut, Luukkonen avasi päätöstään.

Niin. Tällä kaudella on annettu kahdet valmentajapotkut. EräViikinkien Tomi Rastas oli myös mukana yhden vuoden projektissa, joka päättyi kesken kauden.

Onko valmentajan kannalta hyvä asia, että tietää jo ennakkoon, että pesti päättyy kauden jälkeen?

– En oikein osaa sanoa, sillä se riippuu niin paljon tilanteesta. Siinä on hyviä puolia. Jos mä vaikka perheellisenä ihmisenä lähtisin vaikka toiselle paikkakunnalle, niin se helpottaa elämän suunnittelua.

– Tässäkin tapauksessa mulla ja Oilersilla on tulevaisuuden kuviot selvillä, ja kun emme liity toistemme suunnitelmiin, niin kontakti on pikkuhiljaa hiipunut ja ollaan oltu vähän sellaisessa välitilassa. Molemmat ovat lähdössä johonkin suuntaan. Kaikki joukkueessa tietää sen. Onko se hyvä vai huono asia niin se ei ole mustavalkoista. Molempia puolia löytyy.

Luukkonen puhuu seuraavaksi pokeri- ja urheilutermein siitä miten näki kauden päättyvän hänen kannaltaan, ja siitä miten se ei ollut linjassa seurajohdon vision kanssa.

– Olin ajatellut pelata tämän kortin siten, että me oltaisi rakennettu pudotuspelivaiheeseen todella vahvan latauksen ”last dance” ja ”all in”, mutta en ole halunnut hypettää sitä liikaa runkosarjan ja matkan aikana. Olen ajatellut, että se noste olisi kantanut mestaruuteen asti.

– Näkemysero on siinä, että seurajohdolle Happee-peli oli vahva ”checkpoint”, jota seura arvioi ja halusi sitä painottaa. Näin tässä koko kauden mittaisen kuvan ja tähtäsin vähän pidemmälle omien suunnitelmien ja toimintani kanssa.

Oilers teki Happeeta vastaan vahvan nousun nousten kolmen maalin takaa tasoihin viimeisillä minuuteilla, ja iskien kaksi maalia viimeisen 10 sekunnin aikana. Happee kuitenkin voitti pelin rankkarikisassa.

Pitkä projekti

Luukkosen pitkässä valmentajakaudessa oli hyvää ja vähän huonoakin ulkopuolisen silmin. Enimmäkseen hyvää lähtökohdat ja nykytilanne huomioiden.

Hän muokkasi tiimeineen keskikertaisuuteen luisuneesta Oilersista uskottavan mitaleista, ja jopa mestaruudesta taistelevan ryhmän. Urheilullisuus kasvoi espoolaisryhmässä huomattavasti korkeammalle tasolle kuin mitä aiemmin nähtiin. Oilers oli viimeiset kaksi kautta putkeen mitaleilla. Sitä ennen vastaava tapahtui vuosina 2003-04.

Joka tapauksessa varsinainen kirkkain kruunu jäi puuttumaan, vaikka joukkue vahvistui koko ajan ollen materiaaliltaan jo todella kova. Osa lupaavista pelaajista ei tosin lunastanut suuria odotuksia.

Tietysti Oilersilla seurajohdollakin oli aikoinaan halua muutokseen, sillä miesten edustusjoukkueen päävalmentaja oli vaihtunut tiuhaan uuden seuran aikana (entinen Espoon Oilers).

– Materiaali oli enintään keskinkertainen ja koko seuratasolla suunta oli isosti hakusessa. Pitää muistaa, että silloin kun hyppäsin Oilersiin niin oli sellainen tausta, että olin viides päävalmentaja viidenteen kauteen. Kun aloitin toisen kauteni niin olin ensimmäinen päävalmentaja, joka Esport Oilersin aikakaudella aloitti toisen kauden peräkkäin.

– Tilanne oli ollut turbulenttinen ja niin suurilla muutoksilla ei oikein synny aitoa kulttuuria. Jos ajatellaan sitä prosessia millä tavoitellaan pitkäjänteistä menestymistä ja kehittymistä, niin yksi kausi on kuitenkin tosi lyhyt aika.

Luukkonen jatkaa kertaamalla sen, että hän sai varsinkin aluksi paljon vaikutusvaltaa ja tilaa Oilersin menestykseen pyrkivässä rakennusprosessissa. Suomen U19-nuoret maailmanmestareiksi vuosina 2015 ja 2017 valmentanut Luukkonen käytti lupaavien pelaajien kanssa solmittuja suhteita tukipilareina uudessa prosessissaan.

– Strategia oli selkeästi sellainen, että lähdetään etsimään vastauksia nuorista pelaajista, joiden kanssa olin ollut useamman kauden ajan nuorten maajoukkuemaailmassa ja menestynyt. Tunsin ne ihmiset ja pelaajat aika hyvin ja tiesin mihin heissä on potentiaalia.

– Tarkoitus oli yhdistää heidät niihin Oilersin jätkiin joiden ympärille siellä haluttiin lähteä rakentamaan uutta tarinaa. Sieltä on monta näitä pitkän linjan pelaajia edelleen mukana eli (Joonas) Kaltiainen, Lindforsit (Santeri ja Jesperi) ja (Ilari) Talvitie muun muassa.

Luukkonen puhui vielä pelitavasta, joka ei ole nojannut ihan samaan suuntaan kuin muilla sarjan kärkiryhmillä. Se on ajoittain puhuttanut varsinkin pelin virtaavuuden vuoksi, ja sen on nähty lajiasiantuntijoiden piireissä olleen jonkinlainen haastekin kaikkein kirkkaimman menestyksen saavuttamiseksi.

– Uuden raikkaan kulttuurin luominen lähti pelaajiston yhdistämisestä. Siihen päälle pelitapa ja harjoitteluvalinnat ja muut seikat. Ajatuksena oli, että meidän pitää uskaltaa pelata rohkeasti ja saada peliä virtaamaan, jonka kautta voidaan kehittää omia pelaajia. Tavoite oli tuoda raikkautta ja myös erilaisuutta boksin ulkopuolelta.

– Sen kautta oli tarkoitus luoda omalaatuinen identiteetti ja vahva itseluottamus. Sehän on aika vaativa ja haastava pelitapa, mutta se oli tietoinen valinta. Kokonaisuus oli mun mielestä hyvin näpeissä ja mietitty. Hommahan toimi nousujohteisesti useamman kauden ajan. Aina pystyttiin kehittymään ja suhteessa muihin joukkueisiin menestyskin oli linjassa sen kanssa, Luukkonen sanoitti oman näkemyksensä.