Julkaisimme viikonlopun aikana F-liigan toimitusjohtajan Kimmo Nurmisen ajatuksia kolmessa osassa.
Ensimmäisessä osassa aiheena oli liigan heikohkot yleisömäärät ja lähetykset. Yleisömäärien osalta on todettava, että niihin pystyy vaikuttamaan parhaiten pitkäjänteisellä työllä. Nurmisella ei ollut asiaan selkeitä parannusehdotuksia, mutta kankeat työryhmät ja epämääräiset ”tsempparikonsultit” todennäköisesti vain hidastavat prosessia.
Runkosarjan ottelumäärä on tärkeä aihe miesten liigassa. Asiaa kysyttiin kausikyselyissä seuroilta, ja ainakin reaktion perusteella on todennäköistä, että 33 ottelulla ei jatketa. Kuulopuheiden mukaan ainakin kaksi menestyvää seuraa vastustaa pelien vähentämistä. Taustalla on osiltaan se, että laajalla ja laadukkaalla materiaalilla saa kilpailuetua pidemmässä runkosarjassa, mutta mahdollisesti myös taloudelliset tekijät.
Lähetysten suhteen moni asia on auki tällä hetkellä ulospäin. Lähetykset ovat ehdottomasti parantaneet lajin seurattavuutta, ja niistä suuri osa on laadukkaita. Riitasointuja on kuultu ainakin Pirkanmaan isojen seurojen suunnalta, jotka toivoisivat, että ihan kaikkia pelejä ei lähetettäisi. Pitäisi kuitenkin selvittää tarkemmin mistä yleisön väheneminen johtuu. Liigassa on esimerkiksi kolme joukkuetta, jotka pelaavat kotipelinsä muualla kuin kotikaupungissaan.
Ruudun sopimuksessa seurat saavat tällä hetkellä korvausta tehdyistä lähetyksistä. Summaa ei kerrota julkisesti, mutta Pääkallon tietojen mukaan miesten lähetyksestä saa noin 600-700 euroa ja naisten lähetyksestä 200-300 euroa tuotantotukea. Seurojen kohdalla lähetysten tuotannukustannukset vaihtelevat panostuksen mukaan.
Kuten haastattelusta selviää, ei ole tarkkaan tiedossa onko lähetyksillä mitään tekemistä väheneviin yleisömääriin, ja mikä on kokonaisvaikutus? Entä paikkaako tuotantotuki ja näkyvyys menetettyjä lipputuloja? Seurojen kannalta voi hyvin ymmärtää sen, että kotipelit ovat mahdollisuuksia tehdä plussatulosta. Asiaa pitäisi tutkia nykyistä enemmän ja tarkemmin. Pesäpallon esimerkistä ei voi tehdä mitään suoria johtopäätöksiä.
Talous
Toisessa osiossa aiheena oli talous. F-liiga keskusyksikkönä onnistui tekemään vuonna 2023 plussatuloksen, mikä on ehdottomasti positiivista. Nurminen käytti kaikessa liikevaihtoa tärkeimpänä mittarina, mutta se ei toki kerro vielä siitä tehdäänkö positiivista vai negatiivista tulosta.
Toimitusjohtajan mukaan liigan noin 980 000 liikavaihdosta kanavoidaan seuroille lähinnä läpilaskutuksena noin viidesosa. Jos asioita hiukan ynnäilee yhteen, ei ole vaikea arvioida mistä summa koostuu pääosin.
F-liiga kuitenkin pyrkii tukemaan seuroja, ja ihan kaikkea ei kannata laskea puhtaasti rahassa. Pienenä toimijana se ainakin pyrkii auttamaan seuroja, mutta ei senkään roolia kannata liioitella. Seurat ovat haasteineen pääosin yksin.
Mitä tulee Nurmisen väitteeseen liigan täydestä omavaraisuudesta, on Pääkallolla asiasta hiukan toisenlaista tietoa. Kuuleman mukaan liitto on tiettävästi aiempina vuosina kuitannut joitain tappioita liigan osalta. Se, että liiga on nyt pystynyt tekemään myös positiivista tulosta, on ehdottomasti hieno asia, ja kertoo kehittyvästä liigasta. SSBL oy on joka tapauksessa Salibandyliiton omistama osakeyhtiö.
Nurminen nosti jutussa ihan oikein, että pitäisi löytää myös uusia keinoja tehdä rahaa pelkkien ottelutapahtumien lisäksi. Aihe ei ole yksinkertainen. Muissa lajeissa seurojen toiminnassa saattaa olla huomattavasti enemmän työvoimaa, jolloin voidaan edistää muita liiketoimintamalleja. Monelle salibandyseuralle arki on enemmän selviytymistä, kuin luovuuden värittämää start up -elämää.
Merkittävin hidaste seuroille on olosuhdepuoli, joka useimmiten vaikeuttaa liiketoiminnan kehittämistä ottelutapahtumien yhteyteen. Olosuhteiden osalta on todettava, että ne ovat lajin kehityksen kannalta vaikea pullonkaula. Asia, johon olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota jo aiemmin kansallisella tasolla.
Ulkomaat
Ulkomaiden osuudessa puhuttiin ensiksi F-liigan nimestä. Nurminen ei saanut allekirjoittanutta vakuuttumaan liigan nimen ylivertaisuudesta. Esimerkiksi Salibandyliiga voisi olla ulkomaille vain SBL, ja 100 ihmistä Mannerheimintiellä tuntisi lajin samantien.
Vaikka Nurminen puhui laajasti brändiuudistuksesta, niin kysymys oli vain nimestä. Brändiuudistuksessa ja visuaalisessa ilmeessä on kiistatta paljon hyvää, ja liigan eriyttäminen onnistui hyvin.
Nurmisen itsekin tiedosti että sekä F-etuliite että bränditarina jää melko hämäräksi peruskuluttajalle. Laji hakee altavastaajana markkina-asemaa, joten ”hähmäisyys” ei voi olla paras mahdollinen valtti menestyä. Kilpailussa on kaksi tasoa: laji kilpailee elintilasta ja samoin tekee liiga. Jos liiga eriyttää itsensä lajin ulkopuoliseksi mysteerisarjaksi on sen työ kaksinkertainen huomion herättämiseksi.
Kansainvälistymisen osalta jää edelleen epäselväksi mitä F-liiga haluaa saavuttaa isossa kuvassa. Viiden prosentin osuus liikevaihdosta on todennäköisesti enemmän kulu- kuin tulopuolta. Draft ja F-liigaTV ovat välineitä siihen, että ulkomailta löytyisi ”salibandyn NHL:lle” kansainvälinen sponsori.
Seuraa paljastus: F-liiga ei ole lajin NHL ainakaan vuoteen 2028 mennessä, joka on nykyisen strategian päätepysäkki. Ruotsilla on tuo valtikka käsissään pelillisesti ja monien suomalaisten huippujen silmissä Sveitsi ilmeisesti hakkaa Suomen ja Ruotsin muissa asioissa, sillä sinne on tällä hetkellä suuri veto, vaikka sarjan taso ei ole maailman kärkeä.
Ison globaalin firman pieni panostus lajiin on tuttu juttu. Tämä jossain määrin realistiselta kuulostava tavoite on ollut kansainvälisessä salibandyssa mielenkiintoinen mantra, johon on paikoin uskottu liian sinisilmäisesti. Kun siihen laitetaan liikaa uskoa, unohtuu usein ne mahdolliset pienemmät voitot, ja perusasioiden hoitaminen. Pitää muistaa, että lajilla oli epärealistinen käsitys mahdollisuuksista olympialaisiin vuosikymmenten ajan ja se ohjasi myös toimintaa paikoin ihan väärään suuntaan.
F-liiga perustettiin 2020 ja strategiakausi on noin puolivälissä. Sen kaksi tavoitetta ovat olla Suomen tavoittavin palloilusarja (hankalasti määriteltynä) ja maailman arvokkain salibandyliigabrändi (hankala määritellä). Varsinkin näin puolivälissä pitäisi realistisesti arvioida miltä strategian lopputulema näyttää, eikä toteuttaa sitä orjallisesti, kuten Nurmisen kommenteista paljastui.
Paikoin tulee kuva, että kotimaisuutta ja paikallisuutta väheksytään, vaikka laji ei ole uskottava globaali toimija. Se on uskottavimmillaan Suomessa ja Ruotsissa. Nurminen vakuuttaa, että kotimaisia pieniä aisoita ei ylenkatsota, mutta silti vaikuttaa siltä, että hankalan kotimaan markkinan suhteen on osin luovutettu.
Jos fokus menee väärään suuntaan, hukataan resursseja. Lajissa yksi tärkeimmistä ymmärryksen aiheista olisi resurssien optimointi. Se, että ei tuhlata aikaa ja resursseja ”vääriin” asioihin. Ulospäin näyttää, että liigalla kokonaisprojektina on tässä paljon parannettavaa.
Kehen tai mihin F-liiga siis uskoo? Pieneen liigaseuraan, jolla on pulaa järjestyksenvalvojista kotipelissä vai Peter Vesterbackaan, jonka lennokkaissa visioissa liiga lentää lohikäärmeen selässä Aasian markkinoille?
Ulospäin näyttää, että aika ajoin ihan liikaa jälkimmäiseen.