Ihmisillä on plajon addiktioita. Urheilun harrastaminen tai seuraaminen on monella jo addiktion luonteista. Addikti hakee aina syyt, joilla hän perustelee addiktion toteuttamisen. Addiktioon kuuluu olennaisena piirteenä myös joustamattomuus, ts. addiktio pitää toteuttaa itselle tyydytystä tuovalla "oikealla" tavalla.
Tunnistaako kukaan tuosta itsensä?
Koronan takia meidän pitäisi pystyä tunnistamaan ne toiminnot, jotka eivät ole meille välttämättömiä, vaan addiktioita, ja siten niistä on mahdollista luopua tai niiden toteutusta muuttaa väliaikaisesti. Tällä tarkoitan siis nimenomaan joustamattomuutta ja haluttomuutta sopeutua toteuttamaan se oma addiktio hiukan itselle väärällä tavalla.
Urheilun saralla olen lukenut monen lajiammattilaisen ja harrastajan todennen, että "jos kausi jää väliin, laji kuolee". Se on vahvasti liioiteltua, ei lajit mihinkään kuole. Lopettaneita tulee varmasti enemmän, kun tauon aikana vähemmän lajiin motivoituneilla laji unohtuu ja tulee muita kiinnostuksen kohteita. Mutta siirtymää harrastuksissa voi tulla molempiin suuntiin, kun osa porukasta hakee uutta suuntaa. On muitakin ääriheittoja, jolla pyritään torppaamaan kaikki muutokset.
Seuroista 99% ei kuole. Joo, joku edustusjoukkue kolkuttelee konkurssin portteja, jos se itsepäisesti jatkaa kustannusten tuottamista tulojen puuttuessa. Se on valinta ja johtamiskysymys. Pään pensaasen laitto ainakaan ei auta.
Ratkaisuja toivottavsti haetaan siihen skenaarioon, että lajia voisi harjoitella omissa joukkueissa, ja pelejäkin pelata. Joitakin ratkaisuja on toteutettu, mutta aika vähän tähän mennessä. Listaan alle joitain ideoita mitä toimenpiteitä voisi harkita, siinä on käytössä olevia ja uusia. Ja varmasti hyvin vajaa lista.
Harjoittelun mahdollistaminen koronaturvallisuutta lisäten:
- Jokainen harjoittelee yhdessä ryhmässä, eikä käy muissa ryhmissä (altistus ryhmien välillä pienenee - pienemmät karanteeniryhmät) Huom! myös valmentajat, jääkiekossa seuratoimija taisi olla koronan levittäjä Keski-Uusimaalla.
- Pukukoppeja ei käytetä lainkaan tai mahdollisimman vähän - säbässä ei edes tarvitse. Ainakin PK-seudulla ei niitä koppeja juuri edes ole, kamat vaihdetaan kentän reunalla. Pelikamat päälle jo kotona. Eli nyt se suihkuhygienia hallilla pois toistaiseksi ja hikisenä kotiin suihkuun.
Pelaamisen muutokset koronaturvallisuutta lisäten:
- Turnausmuotoisuus pois tai pienet turnaukset (altistustapauksessa pienempi altistuneitten määrä ja siten leviämisriski)
- Paikalliset pelit, joilla kausi alkuun, siitä tasoittain ylialueellisiin ja valtakunnallisiin, jos koronatilanne se sallii. (ylialueellinen leviämisriski on tällöinpienempi). Tähän saatetaan joutua pian, koska eri alueitten AVIen määräykset voivat asettaa jomman kumman joukkueen alueen pelaajille kokoontumisesteen. Nostan tässä esille jääkiekon mestiksen lohkojaon tälle kaudelle. Mestis vertautuu hyvin säbäliigaan, vaikkakin mestiksessä taitaa olla isommat budjetit.
- Yleisön määrää rajoitetaan reilusti , asetetaan katsojille ja toimihenkilöille maskipakko. Seurat aidosti myyvät numeroidut istumapaikat ja siten takaavat turvavälit tarvittaessa järjestyshenkilöiden avulla. Eilinen pesisifinaali osoitti ettei lajiniilot eikä seurat mitään ohjeita kunnioita. Vaikka viikkoa aikaisemmin Kouvolassa töpättiin, niin Sotkamossa tehtiin sama möhläys eilen uudelleen.
- Liitto auttaa seuroja ja neuvottelee lipunmyyntiä sisältäviin tapahtumiin striimit, joihin hankitaan sponsorit, joilta saadaan lippu- ja oheismyyntitulojen korvaus seuroille. Uskon, että vastuulliseen toimintaan saadaan yritykset ja kannattajat antamaan rahaa. Tähän liittyen striimeihin korkeampi kk- maksu tai pelikohtainen nettilippu. Kulttuurin puolella ainakin Karanteeniteatteri käynnisti jo keväällä nettiteatterilähetykset, joihin väki osti lippuja enemmän kuin serveri eka näytöksessä kesti!
- Me harrastajat maksamme poikkeustilanteessa hiukan enemmän, että saamme lajia seurata. Ei se kymppi kuussa kovin monelle meistä mahdoton maksaa ole. Tarkoitan tällä jäsenen toimintamaksuja tai jäsenmaksuja seuralle.
