Ottelun kuuluttajan tilannetaju petti pahasti eilisessä 3.10. PSS-Koovee ottelussa.
Onko salibandy lajina jotenkin niin viihdearvoihin nojaava laji, ettei kuuluttajalta tarvitse löytyä ymmärrystä loukkaantuneelle pelaajalle/hänen joukkuekavereille?
Loukkaantuneen pelaajan odottaessa ambulanssia ja hänen hoitotoimiensa aikana kotijoukkue teki melko runsaasti maaleja. Osin hyvän kotijoukkueen pelillisen suorituksen ja osin vierasjoukkueen tilanteesta johtuneen ymmärrettävän lamaantumisen myötä.
No mitä teki kuuluttaja. Hänen volumetasonsa vain nousi ja nousi sekä maalien "hehkuttaminen" yltyi kotijoukkueen skarpatessa. Minä ainakin tästä "mieleni niin pahoitin".
Toisella erätauolla loukkaantuneen oltua lattialla odottamassa ambulanssia, tämä moukka pyytää kotijoukkueen "loukki osastoa tervehtimään yleisöä" ja ilmoittaa "toivomansa että HE pääsevät peleille nopeasti". Lainaukset ovat muistinvaraisia, joten eivät taatusti ole aivan sataprosenttisia, mutta asia on oikein.
Olen ollut paikalla muutamassa jääkiekko-ottelussa, jossa on sattunut paha loukkaantuminen. Näiden ottelutapahtumien viihdearvo on tippunut alas. Kuuluttajan äänentaso on laskenut merkittävästi. Maalien hehkuttaminen, jota ei kiekossa ole sillä tavalla kun salibandyssä muuten kuin pisteentekijöiden nimen venyttäminen, on loppunut tyystin. Jääkiekossa ei muutenkaan soperrella paljonko vettä on virrannut jossakin porvoon ojassa maalien syntyhetken välissä! Nämä tehtävät kuuluvat selostajalle, ei kuuluttajalle.
Ja juu, loukkaantumiset kuuluvat urheiluun. On vain hemmetin paljon helpompi ymmärtää iso loukkaantuminen lajissa jota tehdään elannon vuoksi, eikä kuitenkaan harrastuspohjalta.
Ja ei, minä en ole perusluonteeltani "mielen pahoittaja". Ajan tässä takaa vastustajan, ihmisen, kunnioittamista!
Se puuttui eilen.
Minulle on aivan sama kuinka pelin tuloksen näissä otteluissa käy. Nämä urheat naiset ja tytöt jotka tekevät osin melko paljonkin töitä ja uhrauksia lajin vuoksi, ja joista 99,9 % ei saa kuin känsät käteen, ajoittaisten onnistumisen ilon hetkien lisäksi, ansaitsevat edes sen helpoimmin annettavan.
Kunnioituksen!
Moukka vastaa tähän (miten sen kunnioituksen laita oli), kun kerran itse olin siinä mikin varressa.
Ensinnäkin Sennille tsempit ja toivottavasti pääsee pikapuoliin taas karkeloihin mukaan. Arvostan häntä pelaajana todella korkealla ja tietysti vielä sillä lisämausteella, että olen saanut spiikata hänen pelejä sillon kun pelasi Pessin kelta-mustaa päällä.
Mulla on kuuluttajakokemusta +20vuotta alla monista lajeista, joista säbää ja kiekkoa eniten ja molemmissa lajeissa on omat erityispiirteensä kuulutuksiin. Kiekossa jonkun verran puritaanisempaa ja säbässä selkeästi liberaalimpaa.
Loukkaantumistilanteet on aina yksilöllisiä, mutta niitä yhdistää sellainen asia, että tilanteen ollessa ns. akuutti kuulutukset on minimissään ja musiikin äänentaso on todella matalalla. Näin myös eilen toimittiin.
Erotuomarit tulkitsevat tilanteen ja käynnistävät ottelun kun katsovat sen olevan mahdollista, jolloin palataan ottelutapahtumaan ihan normaalisti ilman mitään suurempaa draamaa.
Joskus tilanne voi olla sitten niin paha, että ottelu keskeytetään ja näin kävi elokuussa Auroralla C-poikien SM-karsintaturnauksessa.
Molemmat joukkueet juhlivat loukkaantumisen jälkeisiä maaleja ihan normaalisti, myös KooVee. Onnea Mila Manniselle, taisi olla hänen ensimmäinen liiga osuma.
Olen syvästi pahoillani, jos toimintani on aiheuttanut sellaista fiilistä, että minulta puuttuu kunnioitus vastustajaa kohtaan! Ei todellakaan - Päinvastoin! Omia kannustetaan ja vieraita ei dissata!
Otteluvalvoja varmaan tekee omat liikkeensä, jos huomaa, että peliolosuhteet eivät ole F-liigan vaatimusten tasolla, myös ottelukuulutusten suhteen.
Kaikkea hyvää KooVeen kauteen ja Sennille pikaista paranemista!
En aio käydä pidempää debattia tästä tapahtumasta nimettömänä somepalstoilla vaan mulle saa ottaa ihan suoraan yhteyttä ja antaa palautetta. Mielellään otan sitä vastaan.
Kunnioittavasti,
Klasu Lindholm
ottelukuuluttaja, PSS Naiset
040 860 9658
