Viimeiset vuotta laji on mennyt hurjasti eteenpäin pelaajien osalta ja urheilullisuutta, arjen hallintaa parannettu sekä vaatimustaso nostettu. Sen sijaan kaupallisesti ollaan menty taaksepäin jossa isona syynä on mm kompleksilajiniilojen muutosvastarinta - tähän viedä liiton parissa olevat haihattelijat ja "jotain pitäisi tehdä" väli. Lajia pitää rohkeasti uudistaa ettei tosiaan käy meille kaukalopallot... sinänsä hassuinta tässä on se, että aikoinaan kaukalopallossa maksettiin pelaajille enemmän kun mitä salibandyssa koskaan. Mutta hyvä vertaus tuo kaukalopallo.
Oletan, että kommentin kirjoittaja kuuluu siihen osaan laji-ihmisiä, jotka etsivät sitä kuuluisaa hopealuotia lajin "pelastamiseksi", mullistamalla koko laji 4vs4 pelimuodolla, 3x15min peliajalla ja mitä näitä neronleimauksia nyt olikaan. Teen tämän päätelmän käytännössä noista tummennetuista virkkeistä, joissa lajin heikkosta kaupallisesta kiinnostavuudesta syytetään niitä laji-ihmisiä, jotka ovat ylpeitä lajista nykymuodossaan.
Löytyisiköhän syy lajin heikolle kaupalliselle arvolle sieltä markkinointi- ja myyntimiesten heikosta kompetenssista? Fakta on se, että tätä lajia ei osata myydä, eikä tarinoita synnyttää tarpeeksi. Varsinkin kansainvälisessä liitossa johdon osaaminen on ihan täysi vitsi. Kuten Siltanenkin kirjoittaa, tulisi salibanyjohtajien osata priorisoida. Nyt fokus on siinä, että haihatellaan kuuta taivaalta globaalien kumppanuuksien myötä ja muutoinkin toivotaan, että "rohkeat uudistukset" saavat lajin suosion räjähdysmäiseen nousuun.
Lajilla on kuitenkin edelleen varsin hyvä määrä harrastajia ja lisenssipelaajia, vaikka nämä luvut ovatkin tulleet huippuvuosista hieman alaspäin. Eli laji jollain tasolla kiinnostaa vieläkin isoa määrää ihmisiä. Nämä, jo lajissa kiinni olevat henkilöt ja siitä nykymuodossaan nauttivat, tulisikin saada paremmin houkuteltua katsomoihin. Se ei tapahdu ihmetempuilla, vaan keskittymällä olennaisiin asioihin ja tekemällä pitkäjänteistä työtä.