Suomi ja Ruotsi kohtasivat kahdesti menneellä viikolla. Torstain kamppailussa joukkueet pelasivat Suomen kolmannen erän kirin jälkeen tasan 6-6, sunnuntaina Vantaan Energia Areenalla Ruotsi vei kamppailun 2-4.

Tulokset eivät harjoitusotteluissa ole tärkein asia, vaan kamppailut toimivat ennen kaikkea tärkeinä mittareina siinä, missä kohtaa MM-projektit etenevät. Lisäksi kun kumpikin joukkue lienee tuttuun tapaan vahvoilla MM-finaaliin, valmennusjohdot keräsivät varmuudella lisäinfoa oman pelinsä lisäksi päävastustajastaan.

Torstain pelissä Suomi jäi Ruotsin jyrän alle kahden ensimmäisen erän aikana. Päätöserään Suomi nosti selvästi prässitasoaan ja onnistui viemään Ruotsia pois mukavuusalueeltaan. Ruotsin organisoitujen hyökkäysten määrä putosi välittömästi ja Suomi kykeni hinaamaan itsensä takaisin peliin. Kaipasin tuon pelin jälkeisessä kommmentissani Suomelta lisää korkean karvauksen testaamista sunnuntain pelissä. Suomen valmennusjohto oli päätynyt samaan lopputulemaan ja Suomi lähti sunnuntain kamppailuun antamaan kovaa painetta Ruotsin puolustajiin ja häiritsemään näiden pelinrakentamista.

Suomen kentälliset:

Kapanen-Kukkola-Heikkinen
Lamminen-Kivilehto

Salin-Salo-Moilanen
Väänänen-Savonen

Kotilainen-Kohonen-Kailiala
Tiitu-Stenfors

Manninen-Pylsy-Hoikkanen

Suomen avauserä – timantinkovaa puolustustyöskentelyä

Suomen avauserän puolustuspelaaminen ansaitsee ison hatunnoston. Suomi oli omassa korkean prässitason karvaustyöskentelyssään erittäin aloitteellinen ja tämä tyrehdytti käytännössä Ruotsin organisoidun hyökkäyspelaamisen lähes kokonaan.

Ruotsilta ei löytynyt toistuvia selkeitä rakenteita ja hyökkäyspelimalleja heidän avatessaan peliä korkean prässitason vastustajaa vastaan. Tämä johti siihen, että pelaajat joutuivat tekemään luovia päätöksiä paineen alla, joka puolestaan johti virheisiin ja Suomen vaarallisiin vastahyökkäyksiin. Suomen ensimmäinen osuma oli malliesimerkki tilanteesta. Suomi tuhosi omalla karvauspelillään Ruotsin pelilliset rakenteet, jonka myötä Ruotsin puolustaja lähti pelaamaan pitkää syöttöä keskustaan ilman hyvää viisikon yhteistyötä. Suomen puolustus luki tämän syötön helposti, sillä Ruotsi ei ollut kyennyt liikuttamaan Suomen viisikkoa korkean prässitason takia – seurauksena positiivinen tilanteenvaihto Suomelle, pelinkääntö, ylivoimahyökkäys ja Hoikkasen hyvä viimeistely.

Avauserän oli kokonaisuudessaan Suomen selkeää hallintaa. Ruotsin harvat, Pyry Luukkosen erinomaisesti vartioimalle Suomen maalille saakka yltäneet tilanteet eivät tuottaneet Suomelle juurikaan päänvaivaa.

Toinen ja kolmas erä – salailua vai loppuiko energia?

Toinen ja kolmas erä menivät puolestaan Ruotsin nimiin niin maalien muodossa kuin pelillisestikin. Suomi pudotti tietoisesti tai tahtomattaan prässitasoaan ja Ruotsi pääsi rakentamaan organisoituja hyökkäyksiinlähtöjään rauhassa. Ruotsi kykeni tuottamaan säännöllisesti hetkellisiä ylivoimatilanteita ja epäorganisoituja hetkiä Suomen viisikolle. Tämän myötä ei ollut yllätys, että Ruotsi kykeni nousemaan ensin rinnalle ja myöhemmin myös ohi.

Kun kyseessä oli harjoitusottelu, emme voi joukkueen ulkopuolisina ryhtyä kritisoimaan Suomen valmennusjohtoa siitä, että Suomi luopui hyvin toimineesta puolustusstrategiasta tai oikeastaan spekuloida edes sillä, että loppuiko Suomelta energia. Harjoitusotteluissa pyritään luonnollisesti aina hakemaan voitto, mutta tärkeämpi tavoite on pelitavan kehittäminen ja erilaisten pelisuunnitelmien kokeileminen. Kyllä, Suomen avauserän puolustuspelitapa on erittäin vaativa ja raskas tapa pelata ja toteuttaa, mutta on hyvin mahdollista, että Kettunen ja co. saivat torstain pelin päätöserästä ja sunnuntain avauserästä riittävästi informaatiota MM-kisoja ajatellen ja vaihtoivat tietoisesti lähestymiskulmaansa toiseen ja kolmanteen erään. Se mikä on ilmiselvää on, että ainakaan näin syyskuussa Ruotsi ei kyennyt pitämään yllä hyökkäyspelinsä organisointia ja laatua Suomen valitessa korkean prässitason puolustuspelisuunnitelman.

Suomen pallollisessa pelissä oli jonkinasteisia aihioita avauserässä, mutta se oli todennäköisesti ennemminkin seurausta hyvin toimineesta puolustuspelistä. Ruotsi menetti palloa huonoissa paikoissa ja Suomi kykeni hyökkäämään usein heikosti organisoitunutta Ruotsia vastaan. Kokonaisuudessaan Ruotsi on hyökkäyspelinsä organisoinnissa merkittävästi Suomea edellä ja siinä piilee Suomelle suurimmat haasteet MM-kisoja ajatellen. Puolustuspelaaminen sillä intensiteetillä, mitä Suomi sunnuntain avauserässä esitti, on todella vaikea toteuttaa ilman pidempiä pallollisia pätkiä. Mikäli Suomi kykenisi säännöllisemmin rakentamaan laadukkaita suoria hyökkäyksiä Ruotsin organisoitua puolustusta vastaan ja tuottamaan Ruotsin viisikolle hetkellisiä epäorganisoituja hetkiä, se pääsisi kontrolloimaan peliä hyökkäysalueella ja iskemään luontaisia, korkeita jatkoprässejä negatiivisissa tilanteenvaihdoissa. Hyökkäyspelaaminen ei ole kuitenkaan merkittävästi kehittynyt viimeisen vuoden aikana, joten tässä on Suomen valmennusjohdolle kova haaste.

Pelaajavalinnat pelitavan mukaan

Suomen valmennusjohdolle Ruotsi-otteluiden viesti lienee täysin selvä. Ruotsia pystyy horjuttamaan iskemällä heidän puolustusalueen hyökkäyspeliinsä. Sen myötä tämä nostaa varmuudella muutaman positiivisen yllätysnimen osakkeita MM-kisoja ajatellen. Esimerkiksi Janne Hoikkasen tai Janne Lammisen avut sopivat korkean prässitason pelaamiseen erinomaisesti. Suomi ei todennäköisesti kykene MM-kisoissa nappaamaan pallokontrollia Ruotsilta, joten voidaan perustellusti miettiä riittääkö kaikkien Suomea tuplamaaottelussa edustaneiden pelaajien puolustuspelaamisen intensiteetti korkeamman prässitason pelitapaan? Suomen parhaat pelaajat Jani Kukkolan ja Nico Salon johdolla taipuvat monenlaiseen pelisuunnitelmaan, joten koko palettia ei tietenkään tarvitse laittaa uusiksi. Tiettyjen, isojenkin nimien osalta pelitapasuunnitelma Ruotsin kaatamiseksi voi kuitenkin muuttaa asetelmia merkittävästi.

Ruotsi-otteluita voidaan pitää Suomen kannalta informaatiomielessä onnistuneina.

—

Perttu Kytöhongan aiemmat Pääkallo-bloggaukset:
Kommentti: Suomen hyökkäyspeli suuri kysymysmerkki – edelleen
Blogi: Kyläjoukkue kävelee Divarin finaalien voittoon
Happeen flow-salibandy – luovaa hulluutta
EFT jätti kysymysmerkkejä
Höpinäanalyysien sietämätön houkutus
Peli(ä meille kaikille)

Myös tämä Kytöhonka-artikkeli kannattaa vilkaista:
Miten salibandypelaajien pitäisi harjoitella? ”Pidetään hiihdot ja suunnistukset eri juttuina”