Lahtelainen LASB oli viime kauden Salibandyliigassa runkosarjan yhdeksäs. Neljän ensimmäisen liigakauden aikana se ei ole päässyt vielä kertaakaan maistamaan pudotuspelivauhtia.

Lähtökohdat:
LASB on ollut liigan runkosarjassa 13., 9., 11. ja viime kaudella yhdeksäs. Avauskauden sukelluksesta huolimatta ei voi puhua häntäpään joukkueesta, mutta ei oikein keskikastistakaan. LASB on moneltakin kantilta liigan kymmenen parhaan joukkueen sisällä, mutta kärkikahdeksikkoon murtautuminen on todella hankalaa. Se ”taisteli” viime kaudella pudotuspelipaikasta loppuun asti, mutta todellisuudessa eroa Happeeseen jäi vielä seitsemän pistettä.

LASBin valmennus vaihtui viime kauden jälkeen, mutta jos joku odottaa suuria pelillisiä muutoksia niin ei kannata jäädä pidättämään hengitystään. Uusi päävalmentaja Kalle Tyrkäs on nimittäin tuttu mies LASBin valmennustiimeistä ja jo kyläjoukkue LaSBin valmennuksesta. Tyrkäs ei ole yhtä pelikirjavetoinen valmentaja kuin Ilja Pantzar ja Teemu Varis, mutta suuria muutoksia ei tulla näkemään. Tyrkkään lisäksi LaSB-ikoni Henri Vilen on mukana valmennuksessa. Tunnetta tulee varmasti riittämään enemmän kuin edeltäjillä, mikä voi parhaimmillaan tuoda lisäarvoa tai ohjata laivaa väärään suuntaan.

LASB pyrkii siis edelleen kontrolloimaan peliä pallollisen pelin kautta. Varsinkin viime kaudella se hallitsi pelejä paikoin myös maalinteon kustannuksella, kun oikein minkään sortin riskejä ei uskallettu ottaa. LASB tekikin yhteensä neljä maalia ottelua kohden ollen yhtä tehokas kuin jumboksi jäänyt ÅIF. Osin kyse on toki ollut ihan puhtaasta maalinteon laadusta.

Yksinkertaistetusti voisikin selittää, että LASB on hyvä puolustamaan pallon kanssa, mutta huono hyökkäämään pelivälineen kanssa hitaasti, mikä olisi pelityyliin sopivampi sabluuna. Hyökkäyspäässä avut olisivat lähtökohtaisesti nopeissa käännöissä, mutta toisaalta aaltoileva peli olisi riski oman rysän osalta. Täten ollaan paradoksaalisessa tilanteessa, jossa LASB on paikoin jotain itseään suurempaa, mutta ajoittain paljon itseään pienempi. Riski voisi silti kannattaa, sillä omien tolppien välistä löytyy torjuntataitoa.

LASBilla on hyvin nuorekas imago, ja ei olisi välttämättä pahitteeksi jos mukana olisi muutamia kokeneempia tiennäyttäjiä. Lahjakas ryhmä vaikuttaa nimittäin polkevan tuloksellisesti paikallaan ja jossain vaiheessa viimeisetkin hankinnat rupeavat kaikkoamaan, jos pudotuspelipaikka jää joka vuosi haaveeksi.

Harjoituspeleissä LASB on toistaiseksi voittanut Tiikerit ja hävinnyt Classicille, Oilersille sekä Happeelle. Viikonlopun Steelers-pelistä voisi odottaa lahtelaisten voittoa, mutta toisaalta LASB pyrkii harjoituskaudella hiomaan pieniä nyansseja jo sinällään selkeän pelitapansa sisällä.

Kokoonpano:
LASB lukeutui siirtokesän häviäjiin. Roope Kainulaisen myötä lähti juonikkuutta sekä monipuolisuutta ja Tomi Jerkussa maalintekovoimaa. Historiallinen kausi siinä mielessä, että mukana ei ole ensi kertaa yhtään Kainulaista liigassa.

Periaatteessa tulijapuolella ei ole tänä vuonna ketään. Jos kuitenkin hiukan saivartelee niin joukkue ”saa takaisin” loukkaantumisista kärsineet Joni Puolakan ja Tuure Ailion. Oikeastaan tämä kaukaa haettu positiivinen puoli kertoo siitä, että pelaajien hankintapuoli ei ihan onnistunut.

Santtu Pohjonen on jatkossakin joukkueen tärkeimpiä pelaajia tolppien välissä. Lahdesta kantautuneiden huhujen mukaan Antti Ripatti voi kuitenkin tarjoilla Pohjoselle kelvollisen kirittäjän jo tulevalla kaudella.

Puolustuksen ykkösnimi on pallovarma ex-hyökkääjä Miska Mäkinen. Mäkinen voisi jossain muussa ympäristössä olla jo melko lähellä maajoukkueen portteja. Pallollisista osaajista Miikka Pentikäinen on tärkeä joukkueelle. Pari kautta sitten jo pienoista läpimurtoa tehnyt Julius Lehto on edelleen potentiaalinen nuori pelimies.

Hyökkäyksessä suuria odotuksia kohdistuu keskushyökkääjä Ailioon, jonka kehitys liigan eliittiin ovat hidastaneet erilaiset loukkaantumiset. Perttu Koljosella on tuloksellista vastuuta, ja hyökkääjä iski viime kaudella lähes neljäsosan LASBin maaleista (24). Joonatan Surakka on vikkelä ja taitava hyökkääjä, ja myös tärkeä pelaaja hyökkäyspäässä. Puolakalta voidaan odottaa jonkin sortin läpimurtoa ellei armeija sotke kuvioita.

Kaiken kaikkiaan LASB saa kasaan hyvinkin kelvolliset kaksi eniten pelaavaa kentällistä, mutta sitten taso laskee. Tärkeää olisi, että varsinkin ratkaisupelaajat pysyisivät myös kunnossa. Kokonaisuutena kokoonpano on liigatasolle varsin ohut.

Kiinnostava pelaaja: Tuure Ailio
Ailio nousi Tapanilan Erän liigaryhmään jo kaudella 2014-15 ja odotukset pitkänhuikean sentterin uralle ovat olleet sittemmin kovat. Jo samalla kaudella Ailio koki takaiskun, kun jalkavamma liigan pudotuspeleissä esti sentterin osallistumisen (kentällä) vuoden 2015 poikien kisoihin. Kuuteen liigakauteen Ailio on kerännyt yhteensä 140 ottelua tililleen, mikä kertoo myös epäonnesta loukkaantumisten suhteen. Nyt Ailiolta odotetaan väkevää paluuta täydessä iskussa. Kiistatta hyvän pelisilmän omistavalla Ailiolla on sellaista luovuutta ja taitoa, mikä tekee varmasti erittäin hyvää LASBin hyökkäyspelille.

Tähtipelaaja: Miska Mäkinen
Nouseva tähti: Joni Puolakka
Päävalmentaja: Kalle Tyrkäs

—

Julkaisuaikataulu:
4.9. Classic Pääkalloennakko: Classic on joukkue vailla heikkouksia, mutta kaadettavissa
5.9. EräViikingit Pääkalloennakko: EräViikingeissä miehet johtavat ja pojat auttavat
6.9. Happee Pääkalloennakko: Rytke jatkuu, mutta löytyisikö Happeesta tulitukea Peterille?
7.9. Indians Pääkalloennakko: Miten vahvistunut Indians reagoi kasvaneisiin odotuksiin?
8.9. Nurmon Jymy Pääkalloennakko: Ne ei pelkää – mutta pitäisikö?
9.9 LASB
10.9. Nokian KrP
11.9. Oilers
12.9. OLS
13.9. SPV
14.9. Steelers
15.9. Tiikerit
16.9. TPS
17.9. Welhot