Liigat

Mikä teki Mika Kohosesta kaikkien aikojen parhaan? – pikkuveli ja lapsuudenystävä kertovat: ”Aika pahasti Mika meitä nöyryytti niissä peleissä”

29.01.
2021
Liigat

Kohonen juhli MM-kultaa neljästi. Kuva: Ville Vuorinen

Mika Kohonen päätti käsittämättömän upean pelaajauransa. Pääkallo jututti velipoika Mikko Kohosta ja veljesten kanssa samoista Vaajakosken pihapeleistä ponnistanutta Petri Kaukoa.

Kohonen, 43, on kaikkien aikojen salibandypelaaja. Heittämällä. Kohonen dominoi salibandykenttiä kolmella vuosikymmenellä. Kohonen pelasi liigapelejä niin Suomessa kuin Ruotsissa 25 vuoden ajan. Valtaosan tuosta ajasta Kohonen oli maailman paras.

Mikä teki Kohosesta niin hyvän?

– Pelin lukeminen on Mikalla poikkeuksellista. Yksittäisenä juttuna se, että hän näki ennakkoon, mitä kentällä tulee tapahtumaan. Myös syöttötaito on ihan poikkeuksellinen, Happee-legenda Petri Kauko luonnehti lapsuudenystäväänsä.

Myös Mikko Kohonen nostaa esiin peliälyn ja syöttötaidon. Veljensä taitoa liikuttaa palloa, Mikko Kohonen luonnehtii ”järjettömän hyväksi”.

– Jos ajattelee Mikan ominaisuuksia pelaajana, niin hän on taitava ja nuorempana myös nopea, kestävä ja ulottuva. Suurin juttu, mikä todistettiin etenkin viimeisinä vuosina, on poikkeuksellinen halu ja äly. Vitsillä heitettynä Mika pystyi vielä ”pyörätuolipotilaana” pelaamaan huipputasolla ja auttamaan joukkuetta voittoon MM-tasolla, Mikko Kohonen pohtii.

Pikkuveli löytää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen jalkapallon elävään legendaan Tom Bradyyn. Tampa Bay Buccaneersin Super Bowliin johdattanut Brady on Mika Kohosen tavoin syntynyt vuonna 1977.

– Bradynkin ura on pitkä ja häntäkin on haukuttu, ettei pysty enää liikkumaan. Silti hän pystyy johtamaan joukkuettaan ja antaa mahdollisuuden voittoon.

Kohonen, kuten Bradykin on pystynyt mukautumaan muutoksiin. Niin itse pelin kuin oman kropankin rajallisuuden suhteen.

– Kyllä se on se monipuolisuus, minkä takia Mika pystyi noin pitkään huipulla pelaamaan. Mika ymmärsi ja kasvoi pelin mukana, eikä muokkautunut mihinkään rooliin. Käytettiin Mikaa sitten pakkina, sentterinä tai missä tahansa. Junioripeleissä hän olisi ollut ykkösvaihtoehto maaliinkin. Mika ei ollut roolinsa vanki ja pystyi tekemään muutoksen, vaikka olikin pelintekijä ja peliä johtavassa rooli, Mikko tuumii.

Monilahjakkuus

Mika Kohosen – kuten niin monen muunkin pallopelihuipun – taidot hioutuivat pihapeleissä. Kohosten talon edessä Tölskässä Vaajakoskella pihapeleihin pääsi mukaan myös Petri Kauko.

– Siellä oli Mika, Mikko ja muutama muu poika. Aika pahasti Mika meitä nöyryytti niissä peleissä. Saatiin paljon oppia pelin saralla. Monesti joutui nöyrtymään ja sieltä tarttui tiettyä kiukkuhenkeä, kun tuli aina turpaan siltä puolelta, jolla Mika pelasi.

Mikon tavoin kaksi vuotta Mikaa nuorempi Kauko kertoo lapsuudenystävänsä olleen hänelle suurin esikuva urheilun saralla. Lapsena kolmikko pelasi jääkiekkoa ja jalkapalloa.

– Mika on aina ollut pallopeleissä lahjakas. Maila kuin maila pysyi kädessä. Futiksessakin hän oli ylivoimainen.

Mikko muistelee paikallislehti Keskisuomalaisen tehneen juttua 10-vuotiaasta Mikasta, joka oli rikkonut jääkiekon puolella piste-ennätyksiä.

– Myös jalkapallon tekniikkakisoissa Mika pärjäsi hyvin. Mikalla on poikkeuksellinen äly ja halu tutkia peliä. Tekniikka tuli perässä. Hän olisi voinut valita minkä tahansa lajin.

– Ainoa laji, missä pärjäsin Mikalle oli katukoripallo. Siinä olen Mikaa vienyt, mutta muuten olin aina altavastaaja. Esimerkiksi tennis on älyttömän typerä laji, koska Mika on niin älyttömän hyvä siinäkin. Mika on saanut mut vihaamaan tennistä, Mikko naurahtaa.

Mikko sanoo hänen veljensä olleen pienestä pitäen poikkeuslahjakkuus. ”Urheilustara”, hän lisää. Vaikka Mika on raamikas, kasvupyrähdys tapahtui hieman muita poikia myöhemmin. Se oli salibandyn onni.

– Mikan fyysinen kasvu oli jääkiekossa hieman hitaampaa. Muut kasvoivat pituutta ja saivat lihaksia. B-junioreissa Mika piirrettiin ykköskentästä pois. Silloin Mikalla alkoi salibandy. Hän oli saman tien kartalla pelistä ja porukka alkoi puhumaan, että veljesi on todella kova tässäkin lajissa.

Myös Kauko muistelee lätkäaikoja. Samoissa Tölskän pihapeleissä marinoitunut kolmikko palasi kukin omilta reissuiltaan Vaajakosken Pelikaanien B-junioreihin.

– Mika oli samassa ryhmässä ja päästiin Mikon kanssa nauttimaan samaan hyökkäyskenttään. Mikahan teki kentällä, mitä huvitti ja me seisottiin Mikon kanssa takatolpilla.

Hienoja muistoja

Salibandypelaaja Mika Kohonen tunnetaan laajalti ympäri reikäpallomaailmaa. Mutta minkälainen on Mika Kohonen ihminen?

– Ihan loistava ystävä. Mahtava ihminen ja todella hyväsydäminen tyyppi, Kauko luonnehtii.

– Voisi myös sanoa, että tuommoisen uran pelanneena todella nöyrä ihminen. Mika ei tuo itseään yhtään ylimääräistä esille.

Kauko aloitti 21 kautta kestäneen huiman Happee-uransa kaudella 1998-99. Hän pelasi vanhemman Kohosen kanssa jyväskyläläisten riveissä kolmeen otteeseen.

– On se aina ollut tosi hienoa. Yhtään värjäämättä, mulle tosi tärkeä juttu, Kauko luonnehtii pelaamista lapsuudenystävänsä kanssa samassa joukkueessa ja jatkaa.

– Mika oli pelannut jo useamman kauden liigaa, kun nousin itse mukaan 18-vuotiaana. Hän otti välittömästi siipien suojaan, tsemppasi, opasti pikkupoikaa eri jutuissa ja loi luottamusta, että hyvin se menee.

– Siinäkin vaiheessa Mika oli mulle tärkein yksittäinen pelaaja, vaikka joukkueessa oli kokeneempiakin pelaajia.

Myös kaudelta 2004-05 Kaukon mieliin herää lämpimiä muistoja. Mika oli pelannut useamman vuoden ammattilaisena Ruotsissa, mutta tuli Suomeen suorittamaan siviilipalvelusta. Kauko muistelee, ettei Happeen toiminta ollut tuohon aikaan järin ammattimaista, mutta maailman ykköspelaaja nosti omalla panoksellaan koko joukkueen tekemisen uudelle tasolle. Tuloksena oli SM-hopeaa.

– Mika asui silloin Lutakossa (kaupunginosa Jyväskylän keskustan vieressä). Meillä oli koko kauden tapana, että haen Mikan Lutakosta kyytiin, vaikka asuin Vaajakoskella. Muistan etenkin playoff-ajan, kun pojat katseli Kummelin kultakuumeen ennen jokaista peliä ja Mika tuli sitten mun kyydissä hallille. Hauskoja muistoja.

Velipoika Mikko sanoo, että etenkin maajoukkue oli eri maissa pelanneille veljeksille yhteinen juttu. Mikko kertoo, että isoveli oli aikanaan sytyttämässä kipinää pikkuveljen urheilijan elämään.

– Olin itse enemmän taiteilijasielu. Muistan teininä, kun Mika oli päässyt maajoukkuerinkiin, enkä ollut itse vielä niin urheilija. Mika sanoi, että eikös olisi pikkuveikka hienoa voittaa MM-kultaa yhdessä.

Kultaa he myös voittivat, kahdesti.

Mika ja Mikko olivat maajoukkueessa kämppiksiä. Aivan kuten kotonakin. Veljeskaksikko jakoi saman huoneen parikymppisiksi asti. Siksi yhteiset maajoukkuetapahtumat tuntuivat veljeksille kuin kotiinpaluulta.

– Myös Mikan SPV-vuosi oli poikkeuksellinen. Päästiin reissupelaajina kulkemaan matkaa yhdessä.

Maajoukkue tarjosi veljeksille yhteistä aikaa. Kuva: Salibandy.fi

Mika Kohosen perintö

Lajiensa parhaiden perintö hahmottuu usein vasta urheilu-uran päättymisen jälkeen. Mikko Kohonen kuitenkin näkee, että hänen veljensä suomalaiselle salibandylle antama perintö on näkynyt jo vuosia.

– Sen näkee huippu-urheilussa. Mika on ollut yksi niitä moottoreita, miksi suomalainen salibandy on kasvanut maailman ykköseksi ja näyttää nyt mittareita muille. Mika on ollut siinä avainasemassa.

Mikko lisää myös, että valmennuskärpänen on puraissut Mikaa, joka osallistui valmennuksellisiin asioihin aktiivisesti jo pelaajaurallaan. Hän on toiminut reilun vuoden huippuseura Storvretan valmennustiimissä peluuttavana valmentajana.

– Älyn ja halun takia muutos on ollut Mikalle helppo. Uskon, että salibandy saa nauttia sitä kautta Mikan perinnöstä vielä pitkään myös valmentajan ominaisuudessa.

Kohosen valmentajuus ei kuitenkaan rajoitu pelkästään Storvretan penkin taakse. Kauko kertoo Kohosen katsovan edelleen kaikki Happeen pelit.

– Sieltä tulee aina kommenttia pelistä. Joskus saattaa tulla jo ensimmäisen erän jälkeen.

Mika Kohonen on kaikkien aikojen pelaaja. Kovin moni ei mahdu edes samaan lauseeseen vaajakoskelaisen kanssa. Kiinnostava kysymys onkin, tullaanko salibandykaukaloissa näkemään, enää yhtä hyvää pelaajaa? Pelaajaa, joka dominoi sinisellä muovimatolla kolmella eri vuosikymmenellä.

– Helppo vastaus on, että ei, Mikko Kohonen toteaa.

Mikko pohtii, että pitkää uraa auttoi myös se, etteivät yhdessä lajin kanssa ammattimaistuneen Mikan huiman uran ensimmäiset vuodet olleet fyysisesti niin raskaita.

– Mika on saanut valmentaa itse itseään ja etsiä itseään salibandyn pelaajana. Sitä kautta se monipuolisuuskin on niin poikkeuksellinen. Nyt kun mennään huippu-urheilupolkua, niin noin monipuolista pelaajaa ei enää tule.

Kauko on entisen luokkakaverinsa kanssa samoilla linjoilla.

– En usko että ihan noin dominoivaa pelaajaa tullaan näkemään. Vertailukohtana voidaan ajatella Wayne Gretzkyä jääkiekon puolelta, joka on tehnyt jotain poikkeuksellista aikanaan. Mika on tehnyt salibandykentillä saman. Loistavia ja hyviä pelaajia tulee, mutta en usko, että tulee enää pelaajaa, joka pystyy pelaamaan noin pitkään, noin kovalla tasolla, Kauko arvelee ja lisää.

– Kyllähän se Mikan poikkeuksellisuutta kuvastaa, että yli nelikymppisenä, suurin piirtein ilman toista jalkaa, hän pystyi vielä pelaamaan tuolla tasolla.

Jaakko Tiira
Pääkallo.fin toimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @jaakkotiira