F-liigan puolivälieräsarja Esport Oilers-Westend Indians päättyi perjantaina dramaattisten vaiheiden jälkeen Oilersin edettyä välieriin voitoin 4-1.
Neljännessä ottelussa sattui ja tapahtui. Indiansin Niko Laitin ja Oilersin Ilari Talvitien törmäystilanne aiheutti paljon jälkipyykkiä ja parranpärinää. Kurinpito ei langettanut Ilari Talvitielle pelikieltoa.
Pääkallon mediatuomarit Lasse Vuola ja Tero Fordell tarttuivat tapaukseen seikkaperäisemmin myös järjestelmätasolla arvioiden. Kymmenen kohdan ruodinnan on kirjoittanut Vuola, mutta Fordell osallistui myös prosessiin.
1. Talvitien tapauksessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että kurinpidossa ei haluta soveltaa valituslautakunnan vahvistamaa varsin ankaraa linjaa päähän kohdistuvissa kontakteissa. Jos valituslautakunnan linjaa sovellettaisiin, Talvitielle olisi todennäköisesti määrätty rangaistus kilpailusääntöjen nojalla. Pahinta asiassa on se, että ilmeisesti salibandyliitto kaipaa nyt nähtyä liberaalimpaa otetta.
2. Talvitien tapausta arvioitaessa on mentävä lajihistoriassa 10-15 vuotta taaksepäin. Päähän kohdistuneet kontaktit saivat salibandyssa paljon palstatilaa 2000-luvun jälkipuoliskolla. Pelaajien urheilijaominaisuuksien kehittyminen toi vauhtia lajiin, joka yhdistettynä sallivampaan linjaan teki lajista viihdyttävämpää, mutta samalla aiheutti myös enemmän uudentyyppisiä kontaktitilanteita. Valituslautakunta tiukensi huomattavasti rangaistuslinjaa vuonna 2013 luomalla kriteeristöä, jonka perusteella vastaavanlaisia ratkaisuja pitäisi arvioida, kuten rikkovan pelaajan katseen suunta, liikerata sekä pallontavoitteluorientaatio.
3. Kun alemmat instanssit eivät omaksuneet tiukentunutta linjaa, valituslautakunta kumosi ratkaisuja toistuvasti ja yritti ohjata kurinpitoinstansseja ankarampaan suuntaan perustelemalla seuraavasti (2/2020): ”Sen lisäksi, että päähän kohdistuneisiin kontakteihin liittyy vakavien aivovaurioiden vaara, liittyy päähän kohdistuvien kontaktien vammamekanismiin yleisen oikeudellisen ja lääketieteellisen tietämyksen valossa ilmeinen niskan retkahdusvamman (ns. whiplash) riski, mikä voi aiheuttaa kroonisia oireita, neuropsykologisia muutoksia ja pysyvän työkyvyttömyyden (ks. esimerkiksi KKO:2012:12). Salibandyssa ei käytetä päätä suojaavia varusteita, jolloin loukkaantumisriski tämän tyyppisissä kontakteissa on ilmeinen.”
4. Jostain syystä kurinpito ei koskaan halunnut omaksua valituslautakunnan ratkaisukäytännön mukaista linjaa. Tämä on ollut nähtävissä niin prosessuaalisten oikeusturvaperiaatteiden noudattamisessa (esim. kuulemisperiaate) kuin päähän kohdistuvien kontaktien rangaistusten mittaamisessa. Viimeisenä omana kautena valituslautakunnassa jouduimme muuttamaan muistaakseni jopa puolet alempien instanssien päätöksistä.
5. Tätä päätösten muuttamista kritisoitiin liiton toimihenkilöiden toimesta, vaikka valituslautakunnan pitäisi olla riippumaton toimielin. Tilanne kärjistyi siihen, että eräs liittohallituksen jäsen väitti minulle puhelimessa, että haluaisin käyttää asemaani viisihenkisen valituslautakunnan jäsenenä henkilökohtaisen koston välikappaleena. Sittemmin henkilö pyysi tätä käsittämätöntä väitettä anteeksi, sanoi sen tulleen ”liiton sisältä”, ja asia on sitä myöten loppuunkäsitelty.
6. Nyt nähty linja on siis se, mitä on haluttu tilata. Todettakoon, että urheilun oikeusturvalautakunta ei koskaan muuttanut valituslautakunnan päätöksiä vuodesta 2013 lukien (tätä ennen kylläkin). Sen sijaan liittohallituksen päätöksiä urheilun oikeusturvalautakunta on muuttanut paljonkin – viimeksi tämän vuoden puolella. Jokin ei yhtälössä täsmää.
7. Kun vielä palataan nimenomaan Talvitien tapaukseen, on päähän kohdistuneiden kontaktien arvioinnissa usein kysymys pelin erityisistä kokemussäännöistä. Nämä heuristiikat ymmärtävät parhaiten ne, jotka ovat lajia huipputasolla pelanneet. Kaikki ne entiset huippusalibandytaustaiset pelaajat, joiden kanssa olen keskustellut, ovat pitäneet selvänä, että Talvitien teko oli muuta kuin vahinko ja että siitä olisi pitänyt seurata rangaistus kurinpidossa. Tapausta on pelaajapiireissä pidetty jopa vakavampana kuin edellä viitattua tapausta 1/2013 ja ns. case Sainiota.
8. Talvitien osalta pallo-orientaation mahdottomuus, oman kehon asemointi suhteessa vastustajaan sekä pieni vastaliike lopussa eivät tässä tapauksessa mielestäni jätä varteenotettavaa epäilyä syyllisyydestä kilpailusääntöjen tarkoittamaan väkivaltaiseen rikkeeseen. Se, että pallon menettänyt pelaaja menettää jatkaa juoksua puolustajaa kohti, ei oikeuta torppaamaan olkapäällä toista päähän. Loukatun pelaajan myötävaikutus tilanteeseen voi toki vaikuttaa rangaistuksen pituuteen.
9. Valittu tie voi sisältää vaaroja. Pahimmillaan jonkun pelaajan ura loppuu ja elämä muuttuu pysyvästi vaikean aivovamman seurauksena. Uusi juristitaustainen toiminnanjohtaja voisi osaltaan saada aikaan peliturvallisuuden näkökulmasta tärkeän korjausliikkeen. Olisi lajiyhteisön etu, että asia vietäisiin valituslautakunnan päätettäväksi.
10. Kuka kantaa vastuun, jos pahin joskus toteutuu?
—