Pääkalloennakko: Indians haastaa, mutta TPS:n välieräputki jatkuu

Mikko Hautaniemen (vas.) pysäyttäminen ei ole helppoa eikä kivaa. Kuva: Juhani Järvenpää

Mikko Hautaniemen (vas.) pysäyttäminen ei ole helppoa eikä kivaa. Kuva: Juhani Järvenpää

Runkosarjan kakkonen TPS kohtaa puolivälierissä tiukasti seiskaksi asemoituneen Westend Indiansin. Joukkueet eivät ole kohdanneet koskaan aiemmin miesten liigan pudotuspeleissä, eivätkä edes Suomen Cupin jatkopeleissä.

Lähtökohdat:

TPS oli pitkään kiinni runkosarjan ykköspaikalla, mutta menetti otteensa päätöskierroksella. Laajentaen voisi väittää, että ote kirposi kokonaisuudessaan vuonna 2023, kun se menetti 16 ottelussa kaikkiaan 18 pistettä. Vuoden 2022 puolella se menetti 17 otteluun vain kahdeksan sarjapistettä.

Runkosarjan kakkostila on kuitenkin TPS:n kaikkien aikojen paras sijoitus ja runkosarjaan mahtui paljon onnistumisia, joista yhtenä voi pitää Classicin kaatamista kolmeen otteeseen. TPS päästi myös runkosarjan vähiten maaleja (129), mutta toisaalta teki vähiten kärkiviisikosta (209). Edelliseen kauteen nähden TPS:n pistekeskiarvo nousi lopulta 0.09 pistettä, joten tulos ei ollut merkittävästi parempi. Pistekeskiarvojen ja muiden seikkojen vertailussa on kuitenkin hyvä muistaa se, että joukkueita oli viime kaudella 14 (nyt 12) ja pelejä 26 (nyt 33).

Indiansin runkosarja sujui jokseenkin tuttuja latuja. Joukkue on asemoitunut erittäin vahvasti sijoille 6-7 viime vuosina. Joukkue kuitenkin menetti tälle kaudelle maajoukkuetason pelaajia, joten se, että Indians varmisti pudotuspelipaikkansa jo varhain, kertoo seuran vakaasta suoritustasosta.

Indiansin pistekeskiarvo (1.64) ei ole kova jos vertaa viime kauden (1.85) vastaavaan, mutta tiputus selittynee sarjajärjestelmän muutoksilla. Kärkinelikolta se sai napsaistua 5 pistettä (36 mahdollista), mutta pohjanelikolta 31 pojoa, mikä kuvaa hyvin sen asemaa sarjan keskitason joukkueena.

TPS on sarjaan lähdettäessä materiaalisesti selkeästi edellä. Siltä löytyy MM-tason pelaajia kuten Miko Kailiala, Lauri Stenfors, Jere Niemelä, Oskari Fälden ja Peteris Trekse (Latvia). Hyökkääjistön kaksi isointa tähteä ovat oikeat laiturit Kailiala (45+24) ja Mikko Hautaniemi (48+12), jotka tekivät kahdestaan peräti 45 prosenttia joukkueen maaleista. Hyökkäyspäässä rightin pelaajista Trekse vastasi jokseenkin huutoon avausliigakaudellaan, mutta latvialaisella oli ajoittain vaikeuksia pelinopeuden kasvaessa. Sentteriosastolla Ville Hirvisuon ja Waltteri Vesterisen rooli on olennainen viisikkotasapainon kannalta.

Puolustuksessa johtava pelaaja on periaatteessa Stenfors, mutta käytännössä koko joukkueen paras pallollinen pelaaja Jere Niemelä on noussut turkulaisten ykköstekijäksi. Niemelän (20+17) merkitys TPS:n hyökkäyspelille on merkittävä ja rightin puolen liukkaana pallollisena pakkina lappeenrantalaista voidaan pitää harvinaisena pelaajana liigatasolla. Maalille TPS voi laittaa Fäldenin lisäksi Olli Kuisman, joka on tasollisesti lopulta melko lähellä virkaveljensä tasoa. Kaikkinensa TPS:n kokoonpanosta voisi sanoa sen, että se on erinomaisesti roolitettu joukkue ykköskentästä kolmoseen asti. Tämän vuoksi useista yksilöistä saadaan huomattavan paljon irti.

Indians menetti kärkiosaamista, mutta espoolaisryhmässä ei ole tavattu surkutella omalla kohtalolla niin kutsuttuna kasvattajaseurana, vaan tilalle hankittiin Indiansin näköisiä potentiaalisia pelaajia. Uudet pelaajat eivät olleet välttämättä erityisen nuoria tai erityisen lahjakkaita, mutta Indians onnistui repimään paljon irti esimerkiksi Christian Remeksestä. Remes oli lopulta hyökkäyksen tärkein pelaaja ja iski tehot 26+24 runkosarjassa tehden lähes tuplasti enemmän pisteitä kuin espoolaisten toiseksi tehokkain. Jasper Auvinen (17+10) ja Samuli Junnila (8+19) onnistuivat mukavasti runkosarjassa.

Puolustuksen osalta Indiansin suurin onnistuja ja yllättäjä oli Jani Rauhala. Rauhala ajautui Oilersissa pieneen rooliin, mutta Westendissä sähäkkä pakki on löytänyt oikeanlaisen pelihuumorin. Muita puolustuksen tukipilareita ovat Samuli Huppunen ja Tuomas Harjula. Heimon puolustuspelin punainen lanka ei perustukaan pääasiallisesti esimerkiksi vääntämiseen ja pallottomaan peliin, vaan pallon liikuttamiseen. Indiansin maalivahtiosasto häviää TPS:lle. Juuso Jokisalo pitänee paikkansa ykköstorjujana, mutta ihme ei olisi jos Mikko Kirvesniemikin saisi vastuuta.

TPS:n pelityyli nojaa edelleen paljon puolustusosaamiseen. Pallollisesti se puolustaa hyvin, mutta staattisemmissa hyökkäyspään hyökkäystilanteissa osa sen heikkouksista tulee esille. Pelaajien keskimääräinen taitotaso ei mahdollista sarjan laadukkainta hyökkäysalueen hyökkäyspeliä, mutta TPS pelaa vahvuuksiensa mukaan. Se on erinomainen antamaan prässiä pallonmenetysten jälkeen ja ylipäänsä reagoimaan ja iskemään nopeasti vastaan.

Puolustuksellisesti TPS:n kenttätasapaino auttaa sitä huomattavasti. Lisäksi joukkue on fyysisesti vahva ja ikävä joukkue kohdata, joten esimerkiksi Indiansin tyyppiselle taitojoukkueelle ei jää liiaksi tilaa ja aikaa pallon kanssa. Hiukan rosoinen turkulaisjoukkue on ollut vuosia sarjan parhaita puolustuspään ryhmiä, mutta pudotuspeleissä sitä mitataan eritoten hyökkäyspäässä.

Indiansin pääperiaate on ollut pelin rytmin hallinta pallollisen pelin kautta. Ongelmia on ollut pelaamisen suoraviivaistamisessa, mutta tällä kaudella sen pelaajistossa on ollut mukana enemmän sellaisia pelaajia, jotka ainakin teoriatasolla mahdollistavat myös suoremman hyökkäämisen. Indians ei ole kuitenkaan materiaalisesti kovin monipuolinen, ja esimerkiksi selkeitä maalintekijätyyppejä joukkue kaipaisi enemmän ryhmäänsä.

Indiansin ehdoton vahvuus on ollut vuosien ajan se, että se yrittää pelata hyvää salibandya ja liikuttaa vastustajaa pallon avulla. Siltä on kuitenkin tuntunut puuttuvan sellainen ”ryönäysvaihe” ja voittonappula, jossa tulos menee kaiken muun edelle. TPS onkin juuri sopivasti sellainen joukkue, josta tällainen nappula tuntuu löytyvän. Jos Indians jostain syystä tällaiseen suunnanmuutokseen kykenee, on sillä paremmat mahdollisuudet sarjassa. TPS on joka tapauksessa mukautuvampi osapuoli, ja sitä tuskin haittaa jos Indians pitää enemmän palloa.

Santeri Raatarilan TPS on erinomainen erikoistilannejoukkue ja se osin selittää myös runkosarjan hyvää menestystä. Se oli ylivoimatilaston kolmonen (42,9%) ja alivoimatilaston kakkonen (71,9%). Se on hyvä myös rankkareissa Kailialan johdolla. Hyvä erikoistilannepelaaminen korostuu mitä pidemmälle kevät etenee.

Antti Vartiaisen luotsaama Indians oli runkosarjassa sarjan toiseksi paras ylivoimajoukkue (43,4%) ja se voi selittyä esimerkiksi sillä, että joukkue liikuttaa hyvin palloa ja vastustajia. Alivoimalla Indians on keskitasoa (59,6%). Rankkareita ajatellen espoolaisilta löytyy mukavasti yksilötaitoa ja osaamista.

TPS:n ja Indiansin välillä on pelattu tasaisia pelejä vuosien saatossa. Kuva: Juhani Järvenpää

Knopit:

Vaikka TPS lähtee ennakkosuosikkina sarjaan, on joukkueiden väliset ottelut olleet vuosien aikana erittäin tasaisia. Kohtaamisia on ollut kaikkiaan 21, joista TPS on voittanut 12, Indians seitsemän ja kaksi on päättynyt tasan. Viime vuosina vaaka on kääntynyt yhä enemmän Tepsille, mutta kaikkiaan 15 ottelua on päättynyt korkeintaan kahden maalin voittoon. Yli neljän maalin erotuksia on nähty vain neljä, ja se kertoo salibandyssa melko tasaisesta parista.

Indians on kahdeksannen kerran liigan puolivälierissä. Se on kohdannut tässä vaiheessa kolmesti Classicin ja Oilersin sekä kerran EräViikingit, jonka se myös kaatoi keväällä 2018. TPS on sille vastustajana varmasti mukavaa vaihtelua ottaen huomioon kuinka usein se on haastanut tamperelaisia ja Oilersia. Kevät 2018 on edellinen kerta kun TPS ei päässyt välieriin.

Taistelupari:

Miko Kailiala, TPS – Valtteri Kainulainen, Indians

Joukkueiden kokeneet johtohahmot ovat tärkeitä pelaajia myös pukukopin puolella. Kainulainen ei ole ollut tällä kaudella joukkueensa tärkeimpiä pelaajia pisteiden valossa, mutta varsinkin pudotuspeleissä iki-Indiansin rooli tulee olemaan iso. Kailialalla rooli pistenikkarina on jo lähtökohtaisesti iso, mutta kokonaisjobi turkulaisjoukkueessa on valtava. Kainulaisen kohdalla olennaista oli jopa se, että kapteeni päätti jatkaa joukkueessa, kun muita huippuja lähti ympäriltä. Ilman Kainulaista uudistuneelle joukkueelle olisi todennäköisesti tullut vaikeampi kausi.

Kauden aiemmat kohtaamiset:
21.10.2022 18:30 Otahalli Indians – TPS 5-7
04.01.2023 18:30 Otahalli Indians – TPS 2-4
21.12.2022 18:30 Kupittaan ph TPS – Indians 8-6

Näin pelataan:
Ke 15.3. klo 18.30 TPS-Indians, Kupittaa
Pe 17.3. klo 18.30 Indians-TPS, Otahalli
Su 19.3. klo 17.00 TPS-Indians, Kupittaa
Ke 22.3. klo 18.30 Indians-TPS, Otahalli
Pe 24.3. klo 18.30 TPS-Indians, Kupittaa (tarvittaessa)
Su 26.3. klo 17.00 Indians-TPS, Otahalli (tarvittaessa)
Ti 28.3. klo 18.30 TPS-Indians, Kupittaa (tarvittaessa)

Kumpi voittaa?

Inkkareista on kyllä Tepsin kiusaajaksi, mutta ei tämän hetken tilanteessa voi oikein olettaa, että joukkueella riittäisi välieriin asti. TPS:n jalka kirposi hiukan kaasulta ennen pudotuspelejä, mutta se taisi toimia hyvänä muistutuksena siitä, että hidastamiseen ei ole varaa. TPS:n pitäisi epäonnistua aika pahasti, että Indians voittaisi neljästi, mutta ei se täysin mahdottomalta ajatukselta tunnu.

TPS jatkaa välieriin voitoin 4-2.