Petteri Bergman: Sininen tarina – taustaa mestaruuden takaa (Erä A-nuoret)

Petteri Bergman

Monesti mestaruuksia voitettaessa puhutaan kuljetusta matkasta, eikä se matka olisi tämänkään joukkueen osalta mihinkään muuttunut, vaikka onnellisinta mahdollista loppua ei olisi kaudelle saatu. Hieno ja ainutlaatuinen joukkue kaikkinensa. Harva kuitenkaan muistaa mistä lähdimme liikkeelle toukokuussa, kun joukkue kasattiin ensimmäisen kerran ja ruvettiin tekemään töitä yhdessä.

Monesti tapahtuneita asioita tarkastellaan taktiikkakeskeisesti ottelutapahtumista, eikä taustoihin ja isoon kuvaan joukkueen ulkopuolisella oikein ole mahdollisuuttakaan päästä käsiksi. Seuraavassa avaan oman näkemykseni keskeisistä tekijöistä, miksi yksi sarjan nuorimmista joukkueista voitti lopulta Suomen mestaruuden vastoin odotuksia.

Joukkueen kasaaminen

Perustana oli selkeä visio siitä mitä halutaan. Pelaajia valittaessa tärkeimmät kriteerit olivat yhteistyökyky ja motivaatio, sekä niiden jälkeen riittävät lajitaidolliset ja fyysiset lähtökohdat. Usean tryout-tilaisuuden lisäksi pelaajat vastasivat kirjalliseen kyselyyn ja heidät haastateltiin. Halusimme kertoa jokaiselle mahdollisimman konkreettisesti mitä olisi tulossa ja varmistua siitä, että itse kukin varmasti ymmärtää mihin on lähdössä mukaan. Mukavuudenhaluiselle pelaajalle, joka haluaisi olla mukana, mutta päästä mahdollisimman vähällä, ei tuleva vuosi tulisi olemaan helppo. Sen sijaan urheilijalle, joka haluaisi kehittyä kokonaisvaltaisesti ja panostaa isosti, olisi tämä juuri se oikea paikka. Tiesimme pystyvämme luomaan tarvittavat puitteet ja edellytykset tälle kaikelle, mutta oleellista oli löytää ne oikeat pelaajat.

Harrasteliikunta ei missään nimessä ole huono vaihtoehto, mutta siihen löytyvät omat joukkueensa. Tämä ei ollut sellainen. Olennaista oli, että joukkueessa olisi samanlaiset tavoitteet, päämäärät ja arvomaailman omaavat pelaajat, joilla olisi yhteinen käsitys siitä miten nämä tavoitteet saavutetaan. Yleisellä tasolla oma kokemukseni onkin, että panostamalla nimenomaan joukkueen kasaamiseen vältytään monilta ongelmilta kauden edetessä. Ei kannata tarkastella pelkkiä lajitaitoja.

Video joukkueen julkaisemisesta:

Itsetunnon ja itseluottamuksen vahvistaminen

Epäonnistumisen pelko ajaa monen nuoren tilanteeseen, jossa on helpompi vähätellä jotain asiaa, kuin tunnustaa panostavansa sen eteen isosti. On helpompi olla mukavuusalueellaan ja tehdä asioita, joissa on hyvä, kuin haastaa itseään ja sitä kautta monipuolistaa itseään. Olennaista olikin saada jokainen pelaajistamme ymmärtämään tämä. Panostimme tähän valmennuksen ja pelaajien kesken erittäin paljon ja se kannatti ehdottomasti. Kesti kuitenkin pitkälle syksyyn, ennen kuin joka ikinen pelaajamme uskalsi aidosti panostaa, puolustaa unelmaansa ja tehdä tosissaan töitä sen eteen. Ilmapiiri ja ympäristö olivat siihen turvallisia ja luotu helpoiksi. ”Ei ole siistiä panostaa” muuttui muotoon ”Ei ole siistiä olla panostamatta”.

Epäonnistua sai, mutta yrittää piti aina. Pelitavallinen ajatustapamme perustui samaan. Esimerkiksi ei ollut väliä jos hyökkäyspäässä haastoit röyhkeästi ja menetit pallon, koska hyvän tasapainon kautta haimme pallon takaisin ja haastoimme uudelleen.

Alkuun monella pelaajalla oli ulkoisia paineita katsojista, vanhemmista, joukkuetovereista yms. Tällä sektorilla menimme rutkasti eteenpäin kauden mittaan. Ethän voi keskittyä 100-prosenttisesti omaan tekemiseen, jos ajatuksesi harhailee epäolennaisuuksiin. Pohjimmiltaan kysymys on uskalluksesta heittäytyä ja olla sellainen kuin on, miettimättä sitä mitä muut ovat mieltä. Uskalluksesta eläytyä ja näyttää tunteitaan sekä ylipäänsä nauttia siitä mitä tekee.

Näihin asioihin pyrimme vaikuttamaan kauden edetessä monin tavoin erilaisten harjoitteiden ja keskusteluiden kautta. Jokainen yksilö on kuitenkin erilainen ja joukkueellinen pelaajia vaatii erilaisia lähestymistapoja. Tämä vaatii valmentajilta rutkasti aikaa ja panostamista sekä mielikuvitustakin, mutta on parhaimmillaan erittäin tuloksekasta ja antoisaa kaikille osapuolille.

Ideologia, arvomaailma ja positiivisuus

Loimme joukkueelle vahvan ideologian, tavan toimia sekä arvomaailman. Perustavanlaatuinen kuri ja järjestys antoivat toiminnalle pohjan sekä mahdollistivat ylipäänsä joukkueen hallittavuuden. Selkeät ja johdonmukaiset toimintamallit loivat pelaajille turvallisen ympäristön toimia ja keskittyä olennaiseen. Yhtenäisyyttä rakennettiin monella tapaa lähtien yhtenäisestä pukeutumisesta jokaiseen joukkueen tapahtumaan, oli kyseessä sitten harjoitus, ottelu tai mikä tahansa muu tapahtuma. Asialliset käytöstavat ja toisten ihmisten arvostaminen kuuluivat perusasioihin. Joukkueen jäsenet kunnioittivat ja välittivät toisistaan, mikä loi voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja voimaa kaikkeen tekemiseen. Yleinen positiivisuus hallitsi pääsääntöisesti kaikkea tekemistä ja oli pitkän kauden mittaan korvaamaton voimavara.

Vahva kapteenisto

Joukkueen kapteenisto oli sen toimintamallien ja ideologian mukainen, joka omalla yhtenäisyydellään ja sinnikkyydellään osoitti kauden edetessä sellaista johtajuutta ja asialleen omistautumista, jota en rehellisyyden nimissä ole valmentajaurani aikana usein nähnyt. Toiminta oli selkeää ja johdonmukaista, eikä vastuuta pakoiltu. Sovituista asioista pidettiin kiinni ja vaikeatkin asiat nostettiin tarvittaessa pöydälle. Heidän panoksellaan oli merkittävä vaikutus toimintaamme ja sen myötä siihen mitä lopulta saavutimme.

Yhden huipun kausi

Harjoittelun rytmityksen osalta toteutimme joukkueurheilussa hyvin poikkeuksellisen yhden huipun kauden, jolloin ensimmäiset 10 kuukautta keskityimme pelaajia kokonaisvaltaisesti kehittävään harjoitteluun, runkosarjaotteluiden priorisoinnin sijaan. Syntyikin leikkimielinen sanonta: ”Pelit haittaavat harjoittelua”, koska toteutimme systemaattisesti peleistä välittämättä valitsemaamme linjaa. Toki aina kentällä ollessamme olimme siellä voittaaksemme, mutta isossa kuvassa toimintaamme ohjasi muu kuin pelkkä tuloskeskeisyys. Tavoitteemme runkosarjan osalta olikin playoff-paikka ja siihen nähden oli ilahduttavaa, että pärjäsimme runkosarjassa niin hyvin (2.). Kuntohuipun rakensimme vasta pudotuspeleihin, josta eteenpäin menimme puhtaasti pelien ehdoilla ja tulos keskiössä.

Mikäli lähtisin nyt vastaavaan projektiin, niin tekisin ehdottomasti saman uudelleen. Kokemus oli kaikkinensa niin myönteinen ja palaute positiivista, sekä mikä tärkeintä, yksilötasolla kehittyminen oli valtaisaa. Tämä tosin vaatii, että jokaisella pelaajalla on selkeä käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Pelipäivän koittaessa marraskuisena iltana, haluaisit luonnollisesti pelata hyvin ja antaa hyviä näyttöjä, mutta samalla tiedät, ettet välttämättä ole irtonaisimmassa kunnossa. Tilanne vaatii luonnetta, ymmärrystä ja valmennuksen tukea, sillä muutoin syntyy helposti ongelmia.

Urheiluoppilaitosyhteistyö

Syventynyt yhteistyö Urhean (Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia) kanssa mahdollisti joukkueen valmennuksen koordinoimat aamuharjoitukset 3-4 kertaa viikossa. Joukkueemme 26 pelaajasta 19 kuului urheiluakatemiaan. Oppilaitokset tarjosivat harjoituspaikat ja valmentajat, joille seurajoukkueemme valmennus määritteli harjoitusten sisällöt. Näin joukkueen valmennuksen kokonaisvaltainen vastuu jokaisesta yksilöstä säilyi, urheiluoppilaitosten tukiessa tätä kokonaisuutta. Hyvin tehtynä toteutus vaatii seuravalmennukselta lisäpanostusta koordinointiin ja suunnitteluun, mutta toimiessaan anti yksittäiselle urheilijalle on merkittävä. Yhteistyö toimi erinomaisesti ja suosittelen vastaavaa kaikille muillekin seuroille.

Toisiaan täydentävä valmennustiimi ja johtoryhmä

Joukkueurheilussa joukkueita tarkastellaan monesti turhan päävalmentajakeskeisesti, jolloin helposti unohtuu, että taustalla on iso joukko muitakin ihmisiä, jotka tuovat oman erityisosaamisensa joukkueen toimintaan. Vietäessä toiminnan taso riittävän korkealle, on päivän selvää, ettei sitä kukaan yksin pysty tekemään. Oma lähtökohtani onkin, että pyrin kasaamaan ympärilleni omilla osa-alueillaan itseäni parempia ihmisiä ja näin luomaan toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla täydentävän kokonaisuuden. Tämän projektin osalta tämä onnistui erinomaisesti ja siitä kiitos kaikille mukana olleille.

Yhteenveto

Kausi lukuina:
Päiviä: 345
Harjoituspäiviä: 238
– fysiikkaharjoituksia: 128
– lajiharjoituksia: 100
– testejä: 7
– leiripäiviä: 3
Otteluita: 39
Virkistyspäiviä: 3

Paremmaksi urheilijaksi ja salibandypelaajaksi kehittymisen lisäksi uskon, että vuosi antoi pojille paljon myös henkisellä puolella. Lisäksi toivon, että jokainen meistä myös muisti ja osasi nauttia niistä ohi kiitävistä hetkistä, joita yhdessä koimme.

Mestaruusvideoita:

Petteri Bergman
Petteri Bergman
Tekstin kirjoittaja valmensi päättyneellä kaudella Tapanilan Erän A-poikia. Ensi kaudella hän palaa muutaman vuoden tauon jälkeen Tapanilan Erän miesten liigajoukkueen päävalmentajaksi. Ennen sapattivuottaan (kausi 2011–2012) hän ehti toimia Erän miesten valmennuksessa yhteensä kymmenen kautta. Sinä aikana palkintokaappiin kertyi mm. kaksi SM-hopeaa, kaksi SM-pronssia ja Euro Cup hopea. Siviilissä hän toimii Arena Centerin sekä Tahko Span toimitusjohtajana.

16 comments

  1. Kiitoksia Petteri, valmennus + johtotiimi ja onnea joukkueelle.
    Hienosti avattu keissi. Mukava lopputulos myös.

    Erityisesti tämä kiteytys toimii kuin tauti:

    ”Kausi lukuina:
    Päiviä: 345
    Harjoituspäiviä: 238
    – fysiikkaharjoituksia: 128
    – lajiharjoituksia: 100
    – testejä: 7
    – leiripäiviä: 3
    Otteluita: 39
    Virkistyspäiviä: 3 ”

    Arvostan! Tuulahdus oikeasta urheiluelämästä.
    Sabapiireissä tehdään usein esim puolet vähemmän hommia,
    mutta kitistää kaikkien ulkopuolisten tukien ja helpotusten puolesta. Sportti on sporttia. Jos treenaat, niin annat itsellesi ja joukkueellesi mahdollisuuden.
    Lopuksi vielä pieni Helmi:
    ”Syntyikin leikkimielinen sanonta: ”Pelit haittaavat harjoittelua”, koska toteutimme systemaattisesti peleistä välittämättä valitsemaamme linjaa.”

  2. Loistavaa tekstiä. Kiitos!

    Valottaa hienosti niitä taustatekijöitä ja toimia jotka vaikuttavat joukkueen menestykseen.
    Varsinkin oikeanlaisen, yhteiseen tavoitteeseen uskovan ja sen toteutumisen vaativaan työhön sitoutuneen, joukkueen kasaamisen tärkeys on erittäin huomionarvoista.

    Ja juuri tämän seikan Erän A-junnut osoittivat kuluneella kaudella.

    Mikäli Bergman on onnistunut kasaamaan samanlaisen joukkueen miehiin tulevalle kaudelle, on heiltäkin lupa odottaa enemmän kuin ehkä ennakkoon ajatellaan.

  3. Erittäin hienoa ja valaisevaa tekstiä!

    Ainut negatiivinen asia on, että tuo Urhean yhteistyö varmaan toimi hyvin Erän osalta, mutta saman ryhmän muihin joukkueisiin kuuluvat pojat joutuivat aivan sivurooliin, koska ryhmästä tuli Erän ryhmä eikä kaikkien ryhmään kuuluvien pelaajien kehitystä ajava ryhmä.
    Toivottavasti ensi vuodelle tähän parannusta.

    Onnea vielä kerran hienosta saavutuksesta.

  4. Hyviä kommentteja erinomaiseen tekstiin! Kiitos molemmista!

    Kirjoituksesta on helposti ammennettavissa yhden kauden mittainen valmennussuunnitelman runko, sisältöä sopivasti oman joukkueen tarpeisiin ja lähtökohtiin muokaten.

  5. Mainiosti puettu sanoiksi isompia periaatteita kaukalossa näkyvien asioiden takaa.

    Pukeutuminen, ryhti, kaikki vaikuttaa suoritukseen, muistutti kuulemma jo 40 vuotta sitten Anatoli Tarasov.

    Mielenkiintoisin yksittäinen osa tekstiä on tuo

    ”Pelaajia valittaessa tärkeimmät kriteerit olivat yhteistyökyky ja motivaatio sekä niiden jälkeen riittävät lajitaidolliset ja fyysiset lähtökohdat.”

    Niiden jälkeen.

  6. Vakuuttavaa tekstiä Petteriltä.
    Uskallan jo tässä vaiheessa ennustaa Erälle menestystä ensi kaudelle, 4-6 sijoille vähintään. Petteri on Suomen huippu valmentaja ja parin vuoden kuluttua taistelevat jo mitaleista.
    Ainoa miinus on Erän toiminnassa Mosahalli joka on hyvä harjoittelupaikka mutta ei missään tapauksessa sovi nykyisen salibandy liigan imagolle. Media on usein kutsuttuna Mosalla ja toimituksien kautta levitetään mielikuvaa joka on ristiriitainen ja mielestäni jopa haitallinen lajille.
    Kaikki liigamatsit pitäisi pelata energia areenalla, tarvitaan samanlaista rohkeutta ja ammattimaisuutta myös ottelutapahtumien järjestämiseen kuten Petteri edustaa valmennuksen puolella.

  7. Rohkeus & resurssit eivät ” Espoosta ” kulje käsi kädessä. Muutama on yrittänyt olla rohkea. Nyt eivät ole enään toiminnassa mukana, lajista riippumatta. Ongelma on kaupunkien & kuntien & valtion. Meillä ei urheilua arvosteta riittävästi, edes terveydellisistä syistä.

    Eliitin lajeihin riittää tukia, tiloja, tontteka ja rahoituksia = golf. Erikoista. Tilanne on häpeällinen – isosti.

    Itse kirjoitus oli ok. Visiot ihan ok, mutta todellisuus ei kuitenkaan ollut aivan noin ruusuinen. Mutta mestaruus tuli, joten pulinat pois.

    Mosahalliin liitetään nyt vielä nämä poikkeusluvat, jotka ovat jo legendaarisia. Kuin ROPS:n valaistus aikanaan..

  8. Kerro J.Kannunen paljonko golfkenttiin käytetään yhteiskunnan rahaa. Kyllähän ne mestat tehdään osakkeista ja palimaksuista tulevilla rahoilla.

    Enemmän kyseenalaistaisin kultturilaitoksiin ja taiteelle suunnattavien rahojen osuutta. Käyttäjämäärät suhteessa saatuihin rahoihin on aivan vinksallaan verrattuna urheilun saamiin vastaaviin. Eipä siinä hirveästi sydänsairauksia ja ylipainoisuutta estetä kun tauluja ihaillaan tai oopperaa kuunnellaan.

  9. ” Sekoilijalle ”. Kyllä, suurilta osin noin ne tehdään. Mutta aika tärkeisiin osiin tulee apua yhteiskunnalta, mm. alueet/tontit. Erilaisia avustuksia/tukia irtoaa huomattvasti salibandyä enemmän. Jos alue myydään nimelliseen 1euron hintaan, niin pidän sitä edelleen tukena.

    Paljonko käytetään rahaa, vaikea sanoa. Mutta ei alueiden tai tekniikan rakentamien ilmaista ole.

  10. Terveiset Saimaalta. Mosahallin puolesta sananen. Vahvasti olen sitä mieltä, että kaikkea ei tarvi (urheilussakaan) yrittää aina puristaa täsmälleen samaan muottiin. Mosahalli on Erälle jotain mitä muilla ei ole, siis arvokas, kaunis ja toimiva harjotteluympäristö. Pelit – aina löytyy pelipaikkoja, kun rahaa kertyy jollekulle taholle tarpeeksi (tai liikaa) nousee kyllä taas hallejakin. Ei sitä tarvitse nopeuttaa. Ajallaan tapahtuu.

  11. En ymmärrä ainaista urheilun ja kulttuurin vastakkain asettelua.Molempia tarvitaan meidän ihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.Olisiko aika muuttaa ajatusta;se mistä mä en pidä on turhaa…

  12. ”Meillä ei”(se missä vaikuta) salibandyä ”arvosteta riittävästi, edes terveydellisistä syistä.”

    Kunta tukee eräitä muita lajeja suurella kädellä, vaikka heillä pelaaja virta koko ajan miinus merkkinen ja säbään halukkaita ois vaikka ja kuinka. Hyvä veliverkoston ulkopuolelta on vaan vaikeampi ponnistaa!! Ai niin eihän Suomessa tollaista ole ees olemassa;-)

  13. Oikeesti mun piti sanomani, et urheilu on kulttuuria ja vieläpä oikein hienoa sellaista. Meiän pitää tehdä säbästä ja sählystä helposti saavutettavaa. Niin, et vaik nyt näin kesäkuussa pikkasen ennen juhannusta pääsis pelaamaan jonnekin, vaikka ei oliskaan jengiä, jota kutsua koolle. Mut ehkä tää on vaan kesäangstia, ehkä pitäs vaan unohtaa koko peli – sanotaanko vaikka kolmeks viikoks 😉 Hyvää kesää siis!