SB-Pro hävisi naisten F-liigan mestaruuden PSS:lle niukimmalla mahdollisella tavalla: seitsemännen ottelun rangaistuslaukauskilpailun jatkokierroksella. Kokenut Elina Kujala kertoi Pääkallolle, miltä se tuntuu.
Armoton arki löi vasten kasvoja Elina Kujalan kasvoja perjantaiaamuna. Rangaistuslaukauskisassa PSS:n Ella Sundströmin ratkaisumaalin mukana tarjoiltu katkera kalkki oli juotettu torstaina vasta iltayhdeksältä, mutta aamulla piti olla taas jo työpaikalla.
Taloushallinnon hommia paiskiva Kujala kertoi Pääkallon puhelinhaastattelussa, että tilanne olisi ollut tismalleen sama, vaikka SB-Pro olisi voittanut mestaruuden.
– Niin tai näin, niin töihin olisi lähdetty.
SB-Pro onnistui kovassa paikassa tiistaina, kun se oli pakkovoiton edessä Porvoossa. Nurmijärveläisjoukkue kampesi itsensä loppuottelusarjassa tasoihin 3-3:een ja venytti ratkaisun torstaiksi kotikentälleen Arkadia-halliin.
Finaalisarjan seiskapeli sai Pron kannalta unelma-alun, kun Elina Kujala onnistui maalinteossa vapaalyönnin jälkitilanteesta jo reilun minuutin jälkeen.
Siihen SB-Pron ilonaiheet loppuivatkin. Nurmijärveläisjoukkue ei enää maaleja saanut aikaiseksi. PSS onnistui kertaalleen kolmannen erän alussa ja tasoitti 1-1:een. Kun jatkoerässäkin kolisivat vain maaliraudat, ratkaisu haettiin rangaistuslaukauskilpailusta.
Kun sekin oli viiden laukojaparin jälkeen tasan 2-2, tarvittiin jatkokierros, jossa Pron epäonnistuminen ja vastaavasti PSS:n onnistuminen käynnisti porvoolaisten ennenaikaisen vapun.
Miltä tuntuu hävitä mestaruus seitsemännen loppuottelun rangaistuslaukauskilpailun jatkokierroksella?
– Tuntuu tosi tyhjältä. Se on päällimmäisenä. Niin pitkä sarja, niin pitkään on menty ja sitten yhtäkkiä sen vain häviääkin. Se on valtava pettymys ja tyhjältä tuntuu. Muuten sitä ei voi selittää, Elina Kujala huokaa.
Viisi kertaa finaaleissa urallaan pelannut Kujala allekirjoittaa väitteen, että nyt pelattiin kaikkien aikojen tasaisimmat finaalit.
– Sinne mahtui tosi hyviä hetkiä ja sitten toki sellaisia, joissa olisi voinut jälkiviisaana paremminkin tehdä, Kujala puntaroi.
– Mutta jossittelu on ihan turhaa. Ne olivat loppuminuuteille asti tasaisia pelejä. Ei minulle jäänyt mikään yksittäinen tilanne tai ottelu kaivelemaan.
Kujalan kaksossiskoista Karoliina kävi rankkarikisassa upottamassa oman pilkkunsa, mutta Elina ei ollut SB-Pron laukojien joukossa.
– Ne on etukäteen sovittu ja harjoiteltu. Ei ole mitään tiettyä syytä, miksi minä en laukonut. Mielestäni sinne lähti hyvät vetäjät. Arvostan heitä suuresti.
SB-Pro voitti naisten F-liigan A-lohkossa runkosarjan ja ylemmän sijoitussarjan – äärimmäisen niukasti, mutta kuitenkin – ja pääsi pudotuspeleihin piikkipaikalta. Käteen jäi hopeaa, kuten jäi myös helmikuussa Suomen cupin finaalissa. Kauden alkajaisiksi Lempäälässä pelatun Super Cupin nurmijärveläiset voittivat.
Miten summaisit SB-Pron kauden?
– En hirveän tarkkaan ole vielä ehtinyt analysoida, mutta mielestäni pelaajat saavat olla ylpeitä. Pelattiin kuitenkin hyvä kausi, vaikka ei ihan saatu sitä, mitä lähdettiin tavoittelemaan. Koko sarja oli tosi tasainen, ja kuitenkin pystyttiin ottamaan runko- ja sijoitussarjan voitto ja päästiin finaaleihin. Täytyy arvostaa sitä duunia, mikä tehtiin, vaikka päällimmäisenä on iso pettymys, Kujala pohtii.
Onko tämä hopea, joka voi kirkastua ajan myötä?
– Kyllä näin uskoisin sitten kuitenkin. Ei näitä hopeitakaan ihan kaikilla ole. Siinä mielessä täytyy arvostaa työtä, mikä ollaan tehty.
Elina Kujala on pelannut naisten liigan runkosarjassa 290 ottelua ja pudotuspeleissä 108. Hän on edustanut koko uransa SB-Prota lukuun ottamatta Sveitsissä pelaamiaan kausia. Ensimmäiset askeleensa liigatasolla Kujala otti jo kaudella 2004-05 – ja iski heti tehoja tiuhemmin kuin piste per peli -tahtiin.
Helmikuun alussa hän täytti 34 vuotta.
Oliko seitsemäs finaali urasi viimeinen ottelu, Elina Kujala?
– Olen viime vuodet mennyt kausi kerrallaan -fiiliksellä. Ihan tarkkoja suunnitelmia en ole vielä tehnyt, kun vasta eilen kausi päättyi. Sitä täytyy alkaa pohtimaan.
Ovi on raollaan molempiin suuntiin?
– Niin voi sanoa.