Naisten salibandymaajoukkue Singaporen MM-kisoihin 2.-10.12. julkaistiin keskiviikkona. Ryhmään valittiin perinteisesti 18 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia.
Päävalmentaja Lasse Kurronen sanoi Pääkallolle Turun EFT-turnauksen jälkeen, että valinnat tulevat olemaan vaikeita. Sitten herääkin kysymys, että kuinka vaikeita valinnat lopulta olivat, ja mikä niistä oli mahdollisesti vaikein.
Neljän ensimmäisen kysymyksen jälkeen selviää, että Kurronen ei aio paljastaa nimiä, mutta sanoo, että viimesestä kahdesta paikasta kamppaili neljä pelaajaa. Kurrosen mukaan millään ominaisuudella ei ollut erityistä merkitystä valinnoissa. Kaikessa on kyse Suomen iskukyvystä MM-finaalissa.
Tai kuten Kurronen sen ilmaisee: erilaisissa variaatioissa, jotka vaikuttavat Suomen iskukykyyn MM-finaalissa. Kurronen puhuu myös tuottoarvosta, jonka hän ymmärtää näin:
– Tuottoarvolla tarkoitan sitä, että millä saadaan paras lopputulos Ruotsia vastaan MM-finaalissa.
Turun EFT päättyi 22.10. sunnuntaina Suomen Ruotsi-voittoon. Sen jälkeen Suomen valmennuksella meni kahteen asti yöllä päättää kokoonpanosta. Seuraavana päivänä Kurronen soitteli jo ensimmäiset puhelunsa kotimatkallaan Lappeenrantaan.
Jos valitseminen on ollut tiukkaa, niin onko vieläkin pitänyt miettiä, että ”olisiko tämän sittenkin pitänyt mennä näin?
– En ole miettinyt. Sen jälkeen kun se lukittiin, että näin mennään, niin sen jälkeen se on ollu ihan selvä. Pulinat pois ja spekuloinnit pois. Terveenä ollessaan uskon kyllä, että tämä on paras mahdollinen Suomi mikä me osataan koota, Kurronen vakuuttaa.
F-liigapohjainen maajoukkue
Suomalaisia virtasi vielä jokunen vuosi sitten paljonkin Ruotsin liigaan, joka on eittämättä maailman kovin sarja. Kurronen kannusti tuolloin julkisestikin Suomen parhaita pelaajia siirtymään Ruotsiin. Nyt muuttoliikettä on nähty Suomen suuntaan.
Kaikkinensa joukkue on yllättävän F-liigapohjainen, sillä ulkomailta on vain viisi pelaajaa. MM-joukkueessa vain Kaupit (Oona ja Veera) sekä My Kippilä ovat Ruotsin liigasta.
– Varmaan suurin syy on, että viime vuosina muuttoliike on ollut enemmän Suomeen päin, kun se oli aiemmin Ruotsin suuntaan. Toki me ollaan saatu Ruotsiin hyviä (ei valittuja) pelaajia, mutta heidän aika on ehkä sitten ensi kisoissa. Osa vielä hakee kansainvälistä peliä ja sitä moodia.
– Tässä joukkueessa on myös kokemusta ja sitä on tietyllä tavalla myös arvostettu.
Ajatteletko vielä sillä tavalla, että Suomen parhaiden pelaajien olisi järkevää mennä Ruotsiin pelaamaan?
– En usko, että siitä ainakaan mitään haittaa on. Edelleen pelillinen vaste on Ruotsissa kovempi. Se on monelle pelaajalle ihan hyvä urapolku.
Suomalaisten naisjoukkueiden osalta Champions Cupin puolivälierät ruotsalaisia vastaan olivat surullista katsottavaa. Suomen mestari TPS putosi Pixbolle maalierolla 10-22 ja Classic Thorengruppenille maalein 6-21. Maajoukkuevalmennukselle tasoerot eivät tulleet suurena yllätyksenä.
– No totta kai olen vähän huolissaan, ja sitten myös valitettavan vähän yllättynyt. Ennakkoon arvioinkin, että sitä tasoeroa on ja sitä on nykyisin huomattavan paljon enemmän Ruotsin liigan ja F-liigan välillä kuin esimerkiksi Suomen ja Ruotsin maajoukkueiden välillä.
– Me ollaan maajoukkueella pystytty kirimään eroa kiinni. Liigojen tasoero on suunnilleen tuo mikä Champions Cupissa nähtiin.
Huiput
Suomen joukkueen kohupelaaja on Miisa Turunen, 18. Turunen on ollut sensaatiomaisen hyvä liigassa ja myös maajoukkueessa. Turusesta mieleen tulee eritoten nykyinen kapteeni Veera Kauppi, joka pelasi vuonna 2015 18-vuotiaana Tampereen kisoissa, ja teki moneen vaikutuksen pelillisellä valmiudellaan.
Ketjun kolmas huippu on Oona Kauppi, joka olisi debytoinut myös Tampereen kisoissa, ellei olisi loukkaantunut samana syksynä. Tämä koko kolmikko on aivan maailman eliittiä salibandyssa. Veera Kauppi on todennäköisesti maailman paras pelaaja, ja Turunen on sitä todennäköisesti jonain päivänä. Molemmat väittämät voivat olla totta ilman ruotsalaislehtien kapeakatseisia äänestyksiäkin.
On hiukan jopa erikoista, että maailman eliittipelaajia tulee Suomesta näinkin paljon 10 vuoden sisällä. Suomessa on vain hieman yli 9000 nais- ja tyttöpelajaa IFF:n tilastojen mukaan. Ruotsissa niitä on yli 32 000. Massaero näkyy varsinkin maiden pääsarjojen tasoeroissa, mutta yksilötasolla Suomi pärjää Ruotsia paremmin tällä hetkellä, jos katsotaan ihan terävintä huippua.
– Jos puhutaan nimillä niin Kaupit ja Kippilä ovat olleet huipulla jo jonkin aikaa ja Turunen uutena. Kaikkiahan yhdistää se, että he ovat pelanneet aika pitkäänkin poikien sarjassa. He ovat pystyneet jalostamaan omaa potentiaaliansa.
– Se (poikien kanssa pelaaminen) on heille yhteinen nimittäjä, johon Salibandyliiton pelaajapolussa pitäisi kiinnittää huipputalenttien kohdalla huomiota, että onko se oman ikäluokan tyttöjoukkue oikea paikka heille kaikista lahjakkammille? Varsinkin kun ikäluokat pienenee, Kurronen ruotii ja jatkaa.
– Ei se sattumaa sinällään ole. Harjoittelusta se on kiinni, kuinka hyviä noista pelaajista tulee.
Pelaajapulaahan on myös poikien puolella. Olisiko se tulevaisuudessa realismia, että pelataan tiettyyn ikään asti samoissa sekasarjoissa?
– Kyllä se on ihan pohtimisen arvoinen ajatus. Sinne ehkä niitä tasojoukkueita sisälle tai miten ikinä, mutta totta kai pitää olla huolissaan pelaajamääristä ja tyttöjen puolella etenkin.
– Otetaan nyt vaikka Lappeenranta niin siellä saattaa olla kolme tyttöä ikäluokassa, ja mistä sitten löytyy oikeantasoinen joukkue kriittisessä vaiheessa, kun kehityssteppejä tehdään. Kaikkea tällaista kannattaa pohtia ja tyttöjen pelata mahdollisimman paljon poikien kanssa, Kurronen linjaa.
Viimeinen tanssi
Kurronen on ollut naisten maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 2015 alkaen. Maajoukkue on saavuttanut kaksi hopeaa ja yhden pronssin ja molemmat finaalitappiot tulivat karvaalla tavalla. Suomen edellisestä MM-kullasta naisissa on kulunut jo 22 vuotta.
Huippuyksilöiden ja syksyn hyvien tulosten vuoksi Suomelle on laitettu jopa ennakkosuosikin viittaa niskaan. Kurronen vaikuuttelee julkistustilaisuudessa, että ei ole väliä mitä joukkueelta odotetaan.
Eikö sillä tosiaan ole mitään väliä?
– Kyllä mä pysyn ihan kivikasvona tässä. Kiva jos niin kirjoittelette. Ei haittaa ainakaan yhtään.
– Pakko se on sanoa, että ei nuo syksyn turnaukset itseluottamusta laske. Niissä on nimenomaan pelillisesti nähty mikä toimii. Kyllä se oli kiva Ruotsia vastaan, että kuitenkin he joutuivat tiivistämään kahteen kentälliseen ja me pystyttiin pelaamaan koko materiaalilla.
– Kaikki kolme vastustajaa rupesivat hakemaan vähän sitä ketju-ketju-peluutusta, että kuka on Kauppeja vastaan ja päätettiin, että ei reagoida, vaan otetaan tiedot pankkiin, Kurronen ynnää.
Kurronen ei aio jatkaa maajoukkueessa enää vuoden 2025 kisaprojektissa. Tämä on hänelle viimeinen MM-turnaus toistaiseksi. Asia ei ole sinänsä vaikuttanut työntekoon, mutta on nostanut muistoja mieleen vuosien aikana.
– Välillä saa itsensä tämän matkan fiilistelystä kiinni. Uskon, että kun Singaporeen mennään, niin ei se tunne varmaan hälvene, kun tietää, että se viimeinen peli on koko ajan lähempänä.
– Kuitenkin lähes 100 peliä koutsattuna Suomen maajoukkuetta ja niin paljon on koettu onnistumisia kuin aika kipeitä vastoinkäymisiäkin. Samalla olen kuitenkin pyrkinyt tuomaan korteni kekoon tämän koko lajin kehitykseen, Kurronen summaa pitkän matkan maajoukkueessa.
—
Rekrytoimme uusia tekijöitä! Jos kiinnostuit niin lisätietoja löytyy täältä: Rekry: Haluatko mukaan Pääkallon toimitukseen