Naisten MM-kisat Singaporessa 2023

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Onko valmennuksen tarvetta valita täydessä kunnossa olevia pelaajia kisoihin? Voiko se vaikuttaa lopputulokseen jos ei uskalleta valita paikan päälle 100 % kunnossa olevia pelaajia.
Jotain osoittaa johtamisen kulttuurista joukkueen kasaamisessa.

Taisi valmennuksen raakakupissa painaa enemmän se kahden vuoden valmistautuminen, prosessi ja roolitus sekä "koheesio" sen sijaan, että valitaan esimerkiksi tällä hetkellä kuumat tai edes kunnossa olevat pelaajat.

 

[joelsiltanen]

Pääkirjoituksessa on ehdotus uudesta MM-formaatista:

Pääkirjoitus: Kuuleeko IFF? Tässä on uusi formaatti MM-kisoille - Pääkallo.fi

Salibandyn MM-kisojen aikana on pyöritelty erilaisia tunnuslukuja. Yleisimmät niitä ovat koskeneet MM-kisojen matalahkoja yleisömääriä Singaporessa, kuten tässä Helsingin Sanomien jutussa.

paakallo.fi

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Pääkirjoituksessa on ehdotus uudesta MM-formaatista:

Pääkirjoitus: Kuuleeko IFF? Tässä on uusi formaatti MM-kisoille - Pääkallo.fi

Salibandyn MM-kisojen aikana on pyöritelty erilaisia tunnuslukuja. Yleisimmät niitä ovat koskeneet MM-kisojen matalahkoja yleisömääriä Singaporessa, kuten tässä Helsingin Sanomien jutussa.

paakallo.fi

Yhteiskisat hyvä idea.

Otteluformaatista vielä se, että en kannata mitään suoraan finaalipaikkaa vaan (mielestäni) tarvitaan välieräpelitkin. Toki ottelumäärä "nousisi" sitten kuuteen.

Mutta yhteiskisoille varauksetonta peukkua - alkusarjat voisi olla omilla paikkakunnilla mutta "pleijarivaihe" sitten keskitetysti yhdessä.

 

[Nenialas idook]

Taisi valmennuksen raakakupissa painaa enemmän se kahden vuoden valmistautuminen, prosessi ja roolitus sekä "koheesio" sen sijaan, että valitaan esimerkiksi tällä hetkellä kuumat tai edes kunnossa olevat pelaajat.

Lätkässä on toiminut aika hyvin se, että ei valita parhaita pelaajia, vaan paras joukkue. En tiedä kuinka realistinen vaihtoehto se on saatavilla olevaan materiaaliin nähden. Eikä se parhaan joukkueen tekeminenkään ole mikään helppo juttu.

Ruotsin kolmosketjusta ylellä käytettiin melko vähätteleviä kuvauksia, mutta eipä heillä ongelmia ollut suomea vastaan, vaikka niin ennakoitiin. Olisiko tässä ollut niin, että kokonaisuus oli isompi kuin osiensa summa. Löytyikö suomen ketjuista samanlaista synergiaa, jos jätetään Kaupin siskokset pois. Olisiko Kauppien ketju kaivannut lätkätermein sitä "hampaatonta kanukkia" rouhimaan ja repimään laitakahinoissa. Kotona nojatuolissa on helppo spekuloida, kun ei vastuu paina. :-D

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Yhteiskisat hyvä idea.

Otteluformaatista vielä se, että en kannata mitään suoraan finaalipaikkaa vaan (mielestäni) tarvitaan välieräpelitkin. Toki ottelumäärä "nousisi" sitten kuuteen.

Mutta yhteiskisoille varauksetonta peukkua - alkusarjat voisi olla omilla paikkakunnilla mutta "pleijarivaihe" sitten keskitetysti yhdessä.

Itseasiassa innostuin tästä enemmän niin jatkoin pohdintaa.

Tosiaan kaksi viiden joukkueen alkulohkoa:

su: 1.alkusarjapeli
ma: 2.alkusarjapeli
ti: lepo
ke: 3.alkusarjapeli
to: 4.alkusarjapeli

pe: sijoitusarjaa / lepo 1-4 parhaille.
la: välierät ja sijoitussarjaa
su: finaalit, pronssipeli ja putoamispeli

Alkusarjan pelit siten, että naiset omassa hallissaan ja miehet omissa.
Pudotuspelivaiheessa miehet ja naiset samassa hallissa.

(Disclaimer, en jaksanut kaikkea pelejä laittaa tuohon mutta pääidean ymmärtänee)

 

[Pirkka]

Jos viiden joukkueen alkusarjassa on vain 5 pelipäivää, niin joillekin joukkueille tulee kolmena tai jopa neljänä peräkkäisenä päivänä peli. Jos mentäisiin suoraan 8 joukkueen kisoihin kahdessa alkulohkossa, niin voitaisiin nipistää yksi päivä pois ja alkusarjassa korkeintaan 2 peliä peräkkäin ilman lepopäivää.
Naisten ja Miesten yhteiskisoille kannatus.

 

[Random_Topi]

Aika paljon jälkiviisaita purkamassa harmistustaan tässä ketjussa. Huvittavaa, miten ennakoitavissa nämä haukut hopean jälkeen ovat. Jotain meni pahasti pieleen finaaliin valmistautumisessa, mutta muuten kisat olivat todella onnistuneet. Se epäonnistuminen tuli nyt vaan siinä tärkeimmässä kohdassa.

Suomen pelaajista oli näissä kisoissa todennäköisesti paras koskaan. Hatusta voisin vetää, että todennäköisyydet mestaruuteen olivat jossain 50% tienoilla, ehkä jopa vähän ylikin. Siksi tämä niin ikävältä tuntuukin.

Finaalissa epäonnistujia olivat päävalmentaja ja maalivahdit. Näistä seuraavissa kisoissa on korkeintaan yksi maalivahti. Niissä kisoissa Suomella lienee aikalailla yhtä hyvät mahdollisuudet mestaruuteen.

 

[Sählyniilo99]

Joku oli osuvasti nostanut esiin menttaalivalmennuksen tuolla facebookin salibandy ryhmässä. Tietääkseni maajoukkueella on ollut kaikissa tapahtumissa mukana menttaalivalmentaja. Paljon tullut pohdittua samoja asioita mitä jutun kirjoittajakin on pohtinut ESIM. Kauppien kommenteista erätauolla tai pelin jälkeen. Miten paketti voi romahtaa yhden pikamaalin vuoksi? Jos paine ja jännitys on ollut niin kova että se näkyy suorittamisessa niin miten on valmistauduttu henkisesti tähän 2.vuotis projektiin tärkeimpään peliin?

 

[Säbö]

Joku oli osuvasti nostanut esiin menttaalivalmennuksen tuolla facebookin salibandy ryhmässä. Tietääkseni maajoukkueella on ollut kaikissa tapahtumissa mukana menttaalivalmentaja. Paljon tullut pohdittua samoja asioita mitä jutun kirjoittajakin on pohtinut ESIM. Kauppien kommenteista erätauolla tai pelin jälkeen. Miten paketti voi romahtaa yhden pikamaalin vuoksi? Jos paine ja jännitys on ollut niin kova että se näkyy suorittamisessa niin miten on valmistauduttu henkisesti tähän 2.vuotis projektiin tärkeimpään peliin?
katso liitettä 1598

Tämä oli hyvää pohdintaa. Omaankin silmään näytti siltä että farssierässä oli kyse ns. henkimaailman jutuista. Jäin miettimään, että voisiko se yli-itsevarmuus - "nyt on paras joukkue koskaan" ja "nyt on meidän vuoro" jne ja tämän rummuttaminen viestinnässä voinut olla ainakin osasyynä siihen mentaalipuolen romahdukseen MM-finaalissa. Oltiin mielikuvissa parempia kuin tosiasiassa oltiin, kuviteltiin mitalit kaulaan jo ennen peliä, sitten finaali käyntiin ja pilvilinna romahtaa - yhtäkkiä iskeekin paniikki että ei tämän näin pitänyt mennä ja sitten kokovartalokipsi päälle.

Ihmettelin etukäteen sitä medialinjaa, jossa päävalmentaja ja johtavat pelaajat joka haastattelussa toistelivat että nyt me voitetaan. Henkseleiden paukuttelu etukäteen ei ole mielestäni kovin tyylikäs tai hyvä linja. Mieluummin nöyrästi painettaisiin kulisseissa duunia ja sitten yllätetään kaikki.

Toisaalta, tuntui että media tarttui tähän uhoon kärkkäästi ja saatiin lajille paljon näkyvyyttä. Miten sen sit arvottaa

 

[Gorilla]

Olisiko finaalissa tarvittu jotain tämän kaltaista episodia? Jotain mikä olisi muuttanut kaiken. Harmittavan paljon kului toista erää Suomen ensimmäisen maalin tekemiseen, muutenhan 6 maalia ei olisi ollut mahdottomuus.

Kääntyikö salibandyn finaalisarja vilautukseen erätauolla? ”Kirjoita siitä silleen nätisti” - Pääkallo.fi

SPV:n Tuukka Kiviranta todisti jälleen olevansa tiukkojen paikkojen ja pudotuspelien erikoismies. Kiviranta otti ison herättäjän roolin, kun SPV vaelteli miesten Salibandyliigan finaalisarjan alussa…

paakallo.fi

 

[Player1991]

Pääkirjoituksessa on ehdotus uudesta MM-formaatista:

Pääkirjoitus: Kuuleeko IFF? Tässä on uusi formaatti MM-kisoille - Pääkallo.fi

Salibandyn MM-kisojen aikana on pyöritelty erilaisia tunnuslukuja. Yleisimmät niitä ovat koskeneet MM-kisojen matalahkoja yleisömääriä Singaporessa, kuten tässä Helsingin Sanomien jutussa.

paakallo.fi

MM-kisojen formaatti seuraavasti:

10 joukkueen MM-kisat:
A-lohko
Rankingin 5 parasta
B-lohko
Rankingin 6-10

Puolivälierät johon A-lohkon joukkueet ja 1-3 B-lohkosta. Puolivälierät, välierät ja finaali.

Puolivälierien A4-A5 häviäjä pelaa seuraavissa kisoissa B-lohkossa ja B-lohkon voittaja A-lohkossa, huolimatta miten joukkueen puolivälierässä käy.

B-lohkon viimeinen putoaa suoraan alempaan divisioonaan tai sitten karsintapeli B-lohkon kahden viimeisen kesken.

Tällä formaatilla ennakolta epätasaisten pelien määrä rajoittuu muutamiin peleihin. Tällä hetkellä taso kärjessä ei riitä yli viiteen maahan.

 

[Nenialas idook]

Aika paljon jälkiviisaita purkamassa harmistustaan tässä ketjussa. Huvittavaa, miten ennakoitavissa nämä haukut hopean jälkeen ovat.

Eikös tämä ole keskustelupalsta? Odotuksia finaalivoitolle kyllä kasattiin kotikatsomoihin.

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Aika paljon jälkiviisaita purkamassa harmistustaan tässä ketjussa. Huvittavaa, miten ennakoitavissa nämä haukut hopean jälkeen ovat. Jotain meni pahasti pieleen finaaliin valmistautumisessa, mutta muuten kisat olivat todella onnistuneet. Se epäonnistuminen tuli nyt vaan siinä tärkeimmässä kohdassa.

Jos ei oteta huomioon epäonnistumista niin kisat olivat onnistuneet...

Minun mielestäni jos todellakin halutaan viedä naissalibandya eteenpäin, niin sama huippu-urheilun vaatimustaso pitää olla sekä naispelaajilla että valmennuksella kun mitä miesten puolella: miesten puolella kaksi mestaruutta putkeen voittanut valmennus vaihdettiin "koska haluttiin uudistua", kun samaan aikaan naisten puolella mentiin kahdeksan vuotta "koska hyvä työ".

Se, että kahdeksan vuotta käytettiin ja lopputuloksena on asioita jotka perustuvat täysin mielikuviin ja tunteisiin kuten "parantunut sitoutuminen ja vaatimustaso sekä maajoukkueessa on kiva olla" on täyttä jargonia. Saati sitten, että "ollaan tehty hyvää työtä". Perkele (anteeksi voimasanan käyttö), mutta näidenhän pitäisi olla itsestään selviä asioita siinä vaiheessa, kun toimitaan maan parhaiden urheilijoiden kanssa ja ennen kaikkea niiden urheilijoiden kanssa kenen kanssa on itse halunut toimia.

Varmasti Kurrosen tiimi yritti parhaansa niillä eväillä mitä oli - sitä en kiistä - mutta tällä tasolla tulos on vain ja ainoastaan se mikä merkkaa.

 

[Pirkka]

Mitäköhän Härmä tarkoitti eilisen BeeCee - Inkkarit pelin jälkeisessä studiossa, kun lupasi ensi vuonna keskittyä enemmän naissalibandyyn? Pyrkiikö naisten maajoukkueen päävalmentajaksi?

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Mitäköhän Härmä tarkoitti eilisen BeeCee - Inkkarit pelin jälkeisessä studiossa, kun lupasi ensi vuonna keskittyä enemmän naissalibandyyn? Pyrkiikö naisten maajoukkueen päävalmentajaksi?

Huomioiden liiton onnettoman taloustilanteen, niin on hyvin todennäköistä että uusi päävalmentaja etsitään "talon sisältä" jottei tule lisäkustannuksia, kun samalla palkalla voi laittaa lisää hattuja duunarin päähän aka "lisätään työnkuvaa".

 

[a0402330]

Veera Kauppi oli erittäin pettynyt hävityn finaalin jälkeen:

Kapteeni Kauppi: ”Olisi typerää sanoa, että olisin mitään muuta kuin pettynyt omaan suoritukseen” - Pääkallo.fi

Suomen naisten salibandymaajoukkueen MM-unelma murskautui sunnuntain finaalissa, kun Ruotsi vei voiton maalein 6-4.

paakallo.fi

Tässä tappiollisen finaalin jälkeen ryhdyin miettimään, että mikäs suomalaista naissalibandya oikein vaivaa. Ruotsin voittoon johtaneet tämäkät voittolukemat 6-4 kertovat tavallaan siitä, että maidemme välinen tasoero olisi melkoisen pieni, mutta todellisuudessa se on valtavan rotkon veroinen.
Oli musertavaa katsoa Suomen hätää ja hämmennystä finaalin kahdessa ensimmäisessä erässä. Kun tulostaulu näytti 20 minuutin kohdalla 6-0 Ruotsin eduksi, niin tiesin, ettei Suomella enää ollut toivoa. Jotkut voivat sanoa, hei Juho Suomihan pelasi hienon kolmannen erän, ja tottahan tuo on, mutta kun edellinen nelikymppinen meni järkyttävällä tavalla puihin, niin ei se paljon lohduta.
Mikä meni pieleen?
Isoin ja tärkein syy omasta mielestäni on se, että Suomelta puuttui tasaisesti rakennettu joukkue. Näissä kisoissa joukkue nojasi liikaa ykkösketjuun, joka oli koottu Kauppien ympärille. Jostain syystä tuntui. että kahden muun kentällisen tehtävänä oli melkein pelkästään pelin jarruttaminen niin pitkään, että ykkönen toipui edellisestä vaihdosta. Ruotsilla koko joukkue pystyi tasaiseen suoritukseen.
Jo kisojen lohkovaiheessa Ruotsin maaliero oli 51-5. Tuo luku kertookin kaiken oleellisen. Sinivalkoisten vastaava luku oli (vain) 29-9. Lohko vaiheessa Ruotsi rusikoi Puolan lukemin 25-1. Suomi puolestaan latoi lohkovaiheessa Latvian verkkoon (vain) 14 maalia.
Nämä lukemat kertovat selkeää kieltä joukkueiden tasoerosta.
Mutta Ruotsin suurin etu tulee siitä, että sinikeltaiset kykenevät ja haluavat pelata huippuottelun joka kerta, kun taas Suomen pelaajille ja valmentajille tuntui riittävän sinnepäin ottelu, kunhan voitto irtosi, kun nää nyt on näitä lohkovaiheen pilipalikoitoksia.
Tuollainen olo tuli, kun katsoi esimerkiksi päävalmentaja Lasse Kurrosen haastatteluja. Noiden puheiden jälkeen tiesin, että mestaruus menisi länsinaapuriin.
Finaalin ensimmäisessä ja toisessa erässä oli todella surullista katsoa, miten koko sinivalkoisten valmennusjohto harhaili pitkin vaihtoaitiota täysin sumussa. Pelaajat katselivat ympärilleen säikähtäneen näköisinä. Jo pelkästään valmennuksen yllättävä toiminta sai minut ymmärtämään, että kultaa ei tulisi.
Tuossa tilanteessa valmennuksen olisi pitänyt näyttää suuntaa ja johtajuutta. Nyt joukkueelle tarjottiin pelkkää epävarmuutta, jota ei viimeisen erän ihmeherääminen pelastanut.
Suomen pelaajien taso on jälleen kerran mitattu ja tulos oli surkea. Mielestäni tämä johtuu siitä, että F-Liigan taso ei vastaa kansainvälisen Salibandyn, eli Ruotsin tasoa. Tämä johtuu siitä, että oikeasti vaativia pelejä tulee aivan liian harvoin. Niin kauan kuin
F-Liiga ei kykene tarjoamaan enemmän haastavia pelejä, Suomen on aivan turha haaveilla mestaruuksista
Sitten on kyse vielä maajoukkueen Singaporen kisoissa näyttämästä tahtotilasta, joka lohkovaiheessa oli huolestuttavan väritön. Finaalissa Suomi iskettiin mattoon kymmenessä minuutissa, eikä ainakaan telkkarin välityksellä näyttänyt siltä, että kukaan olisi halunnut johtaa joukkoja.
Nyt pelattiin kuitenkin mm-kisojen finaalia. Sen pitäisi herättää ylpeyttä, taistelua ja intohimoa maajoukkuetta kohtaan. Kaikki nuo loistivat poissaolollaan ottelun kahdessa ensimmäisessä erässä.

 

[Nenialas idook]

Miesten puolellahan oli joskus vähän samanlainen finaali. En muista vuotta. Siinä tosin maajoukkueen keski-ikä oli korkea, mutta Suomi "pelasi" maailman nopeinta salibandyä. Tai niin ainakin sanottiin kotikatsomohin. Ruotsi löi Suomen kanveesiin lyhyessä ajassa ja kolmannessa erässä numerot vähän tasoittuivat ja media pääsi sanomaan samaa, eli Suomi pelasi hyvän kolmannen erän, vaikka peli oli käytännössä ratkaistu.

 

[Reilupeli]

En todellakaan halua lytätä salibandyä naisten puolella urheilulajina, mutta jos on jollain tavalla lajissa sisäpiirissä, niin tietää tilanteen hyvin. Tasoerot ovat valtavat ja liiton sekä majuvalmentajien johdolla sitä on vain kasvatettu, millä on monia oheisvaikutuksia, joita ei tunnuta ymmärtävän. Kaikista tärkeintä olisi mielenkiintoiset sarjat, jotka lisäisivät yleisön, pelaajien, sponsoreiden, taustahenkilöiden mielenkiintoa sitä kohtaan. Nyt ollaan menty maajoukkue edellä ja kukaan ei voi kieltää, etteikö se näkyisi F-liigan valtavissa tasoeroissa.

Yleisö ei siis kiinnostu sarjasta, ei tule sisään rahaa edes sitä, mitä tuli aiemmin ja tämä ei voi olla näkymättä kaikessa toiminnassa. Sponsorit saadaan lähinnä vain suhteilla hankittua, kun ei ole yleisöä, ei katsojia Ruudun lähetyksissä, taas olemme samassa tilanteessa rahan suhteen. Pelaajien mielenkiinto sammuu, kun ei ole edes näkyvissä mahdollisuuksia menestykseen, myöskään menetetystä vapaa-ajasta ei saa edes kulukorvauksia puhumattakaan siitä, että joudut maksamaan siitä. Taustahenkilöiden paine kasvaa koko ajan, tekijöitä on vaikea saada ja kaikki edellä vaikuttavat siihen. Väitän jopa, että monissa seuroissa koko liigajoukkeen toiminta pyörii 1-2 henkilön varassa ja se on äärimmäisen epäterve tilanne.

Entä sitten pelaajat ja heidän harjoittelunsa? Suurin osa harjoittelee ehkä 6-8h viikossa, mikä ei riitä, jos halutaan nostaa tasoa. Mutta tästä ei todellakaan voi syyttää heitä. Heillä on koulu tai työ, jonka jälkeen väsyneenä treeneihin, usein vielä liian kauas joudutaan menemään, sen jälkeen kotiin, suihku ja pieni iltapala, nukkumaan ja taas töihin. Viikonloppu menee peleissä, joten omaa aikaa ei jää juuri ollenkaan ja vajaa palautuminen ei edistä pelaajan kehittymistä. Ja tähän päälle se, että iso osa pelaajista joutuu jopa maksamaan tästä ja onneksi heitäkin löytyy, joille urheilu on niin verissä, että tähän rääkkiin lähtee. Onko seuroilla varaa kunnolliseen lihashuoltoon, fysioterapiaan jne? Moni pelaajista tarvitsisi apuja, mutta joutuu maksamaan senkin itse. Nostan hattua kaikille pelaajille, jotka tähän lähtevät.

Mutta kun uudelleen ja uudelleen mietin kokonaisuutta, niin en näe, miten me pääsisimme eteenpäin ellei perata koko tätä isoa ongelmaa, mikä lähtee jo maajoukkueen toiminnasta jatkuen liiton toimintaan ja tämän lisäksi seurojen tukeen tai niiden osaamisen heikkouteen. Ei me Ruotsia ajeta kiinni nykymeiningillä, voidaan voittaa vaikka se mestaruus kerran, kun Kaupin siskoksille sattuu finaalissa se haamupäivä ja heidän lopetettuaan Tsekki ja Sveitsi tulevat meidät haastamaan nykyistä kovemmin. Siis meidän pitäisi saada F-liiga tai mikä se sitten onkaan aivan toiselle tasolle ja samalla joukkueiden toimintaedellytykset nostettua, minkä jälkeen voitaisiin ehkä päästä harjoittelussa eteenpäin määrällisesti ja laadullisesti, saada uusia vielä parempia valmentajia. Tästä ehkä seuraisi se, että joukkueet saisivat taustavoimia lisää, sponsoreita, tasaisemmat sarjat toisivat lisää yleisöä, tunnelmaa halleihin (onpa jopa jossain kai kielletty torvien soitto hallissa!!), otteluista voisi ehkä oikeasti rakentaa tapahtumia. Voi sitä unelmoida lottovoitostakin.

 

[Jönssi]

En todellakaan halua lytätä salibandyä naisten puolella urheilulajina, mutta jos on jollain tavalla lajissa sisäpiirissä, niin tietää tilanteen hyvin. Tasoerot ovat valtavat ja liiton sekä majuvalmentajien johdolla sitä on vain kasvatettu, millä on monia oheisvaikutuksia, joita ei tunnuta ymmärtävän. Kaikista tärkeintä olisi mielenkiintoiset sarjat, jotka lisäisivät yleisön, pelaajien, sponsoreiden, taustahenkilöiden mielenkiintoa sitä kohtaan. Nyt ollaan menty maajoukkue edellä ja kukaan ei voi kieltää, etteikö se näkyisi F-liigan valtavissa tasoeroissa.

Yleisö ei siis kiinnostu sarjasta, ei tule sisään rahaa edes sitä, mitä tuli aiemmin ja tämä ei voi olla näkymättä kaikessa toiminnassa. Sponsorit saadaan lähinnä vain suhteilla hankittua, kun ei ole yleisöä, ei katsojia Ruudun lähetyksissä, taas olemme samassa tilanteessa rahan suhteen. Pelaajien mielenkiinto sammuu, kun ei ole edes näkyvissä mahdollisuuksia menestykseen, myöskään menetetystä vapaa-ajasta ei saa edes kulukorvauksia puhumattakaan siitä, että joudut maksamaan siitä. Taustahenkilöiden paine kasvaa koko ajan, tekijöitä on vaikea saada ja kaikki edellä vaikuttavat siihen. Väitän jopa, että monissa seuroissa koko liigajoukkeen toiminta pyörii 1-2 henkilön varassa ja se on äärimmäisen epäterve tilanne.

Entä sitten pelaajat ja heidän harjoittelunsa? Suurin osa harjoittelee ehkä 6-8h viikossa, mikä ei riitä, jos halutaan nostaa tasoa. Mutta tästä ei todellakaan voi syyttää heitä. Heillä on koulu tai työ, jonka jälkeen väsyneenä treeneihin, usein vielä liian kauas joudutaan menemään, sen jälkeen kotiin, suihku ja pieni iltapala, nukkumaan ja taas töihin. Viikonloppu menee peleissä, joten omaa aikaa ei jää juuri ollenkaan ja vajaa palautuminen ei edistä pelaajan kehittymistä. Ja tähän päälle se, että iso osa pelaajista joutuu jopa maksamaan tästä ja onneksi heitäkin löytyy, joille urheilu on niin verissä, että tähän rääkkiin lähtee. Onko seuroilla varaa kunnolliseen lihashuoltoon, fysioterapiaan jne? Moni pelaajista tarvitsisi apuja, mutta joutuu maksamaan senkin itse. Nostan hattua kaikille pelaajille, jotka tähän lähtevät.

Mutta kun uudelleen ja uudelleen mietin kokonaisuutta, niin en näe, miten me pääsisimme eteenpäin ellei perata koko tätä isoa ongelmaa, mikä lähtee jo maajoukkueen toiminnasta jatkuen liiton toimintaan ja tämän lisäksi seurojen tukeen tai niiden osaamisen heikkouteen. Ei me Ruotsia ajeta kiinni nykymeiningillä, voidaan voittaa vaikka se mestaruus kerran, kun Kaupin siskoksille sattuu finaalissa se haamupäivä ja heidän lopetettuaan Tsekki ja Sveitsi tulevat meidät haastamaan nykyistä kovemmin. Siis meidän pitäisi saada F-liiga tai mikä se sitten onkaan aivan toiselle tasolle ja samalla joukkueiden toimintaedellytykset nostettua, minkä jälkeen voitaisiin ehkä päästä harjoittelussa eteenpäin määrällisesti ja laadullisesti, saada uusia vielä parempia valmentajia. Tästä ehkä seuraisi se, että joukkueet saisivat taustavoimia lisää, sponsoreita, tasaisemmat sarjat toisivat lisää yleisöä, tunnelmaa halleihin (onpa jopa jossain kai kielletty torvien soitto hallissa!!), otteluista voisi ehkä oikeasti rakentaa tapahtumia. Voi sitä unelmoida lottovoitostakin.

Ratkaisu toki on olemassa, mutta siinäkin on heikot puolensa. Sarjajärjestelmä. Liigan kokonaistalous ei nouse kuin pienentämällä joukkuemäärää ja sitten pelattaisiin vaan toisiaan vastaan koko ajan.
Nykyisellä joukkuemäärällä 4-5 parasta joukkuetta kun kohtaisi sarjassa toisiansa usein, mutta häntäpään joukkueet vain kerran ja nekin vieraissa tuottaisi enemmän tiukkoja pelejä, joka toisi rutiinia ja kovuutta.
Ja sama toisinpäin, häntäpään joukkueet painottuisi toisiaan vastaan, ja kärkeä vastaan kerran kotona.

Mutta itse olisin taipuvainen hyväksymään realiteetit. Harrastajamäärät junioreissa, aikuispelaajin määrä, liigan pelaajien keski-ikä, liigan taso. Siinä ollaan mihin kuulutaankin.

Ja esittämäni tyyppinen sarjaohjelma on anyway epärealistinen lajiimme.

 

[Jönssi]

Ja piti olla kokonaistaso eikä -talous, mutta kun ei kykene enää editoimaan.