Liigat

Kommentti: Kaikkien aikojen salibandykausi ei vain markkinointipuhetta – Jarkko Nieminen jäävuoren huippu

12.04.
2016
5 Kommenttia
8
Liigat
Pääkallo.fi:n kakkospäätoimittaja Joel Siltanen perkaa kommentissaan salibandykauden isoja tapahtumia – joita on riittänyt. Kuvassa tuorein uutispommi eli Jarkko Nieminen. Kuva: Jussi Ojala

Pääkallo.fi:n kakkospäätoimittaja Joel Siltanen perkaa kommentissaan salibandykauden isoja tapahtumia – joita on riittänyt. Kuvassa tuorein uutispommi eli Jarkko Nieminen. Kuva: Jussi Ojala

Salibandykautta 2015-2016 puffattiin etukäteen Salibandyliiton toimesta vahvasti kaikkien aikojen kautena. Syynä oli tietysti tälle kaudella lanseerattu Superfinaali. Superfinaali-tapahtuma on vielä edessä, mutta kausi on ollut jo tähän mennessä ylivoimainen yhdellä saralla.

Salibandy on breikannut periaatteessa valtamedioissa poikkeuksellisen monta kertaa jo ennen finaalia. Kaikki uutiset eivät ole olleet niinkään positiivisluontoisia, mikä on sinällään harmillista.

Ensimmäinen iso uutinen nähtiin jo viime toukokuussa hyvissä ajoin ennen kauden alkua. SPV oli saanut houkuteltua Suomen kaikkien aikojen salibandyn pelaajan, eli Mika Kohosen riveihinsä. Seuraavassa isossa uutisessa oli myös SPV pääosassa. Syksyinen runkosarjan rutiiniottelu kääntyi koko kansakunnan puheenaiheeksi, kun SPV nousi 0-6-tappioasemasta tasapeliin muutama minuutti ennen peliajan loppua Tapanilan Erää vastaan.

My Kippilä kommentoi hylättyä rankkariaan Pääkallo.fi:lle MM-finaalin jälkeen. Kuva: Jussi Ojala

My Kippilä kommentoi hylättyä rankkariaan Pääkallo.fi:lle MM-finaalin jälkeen. Kuva: Jussi Ojala

Joulukuussa pelattiin naisten MM-kotikisat. Finaali oli huippujännittävä ja eteni rankkarikisaan asti. My Kippilä kokeili rohkeasti veivirankkaria, joka kuitenkin hylättiin, koska tuomari tulkitsi pallon liikkuneen taaksepäin. Suomi hävisi. Salibandytappiosta tuli kansallinen suru.

Kesken pudotuspelien Salibandyliiton tiedotuspäällikkö Juhani Henriksson kutsui median paikalle ja kutsussa puhuttiin uutsipommista. Pommihan se olikin. Vanhat kilpakumppanit Erä ja Viikingit yhdistyivät EräViikingeiksi. Tämä uutinen herätti laajalti keskustelua, sai palstatilaa ja oli peräti kahden päivän ajan Ylen Urheiluviikonlopun keskustelun aiheena. Keskusteluun osallistui Ylen studiossa myös Pääkallo.fi:n päätoimittaja Jussi Ojala.

15.3.-25.3 pelatut Divarin finaalit nostivat myös salibandyn profiilia kansallisella tasolla. Hämeenlinnan derbyfinaalit kiinnostivat kansaa ja lopulta myös TV-kameroita. Hämeenlinnalaisten hurmosta voi kutsua enemmänkin ilmiöksi, kuin yksittäiseksi sensaatioksi.

Kuudes isosti kiinnostanut tapaus sattui perjantaina 8.4., kun Oilersin ja Happeen välisessä välieräottelussa hyväksyttiin ratkaiseva rankkari, jossa pallo meni selkeästi taaksepäin. Happee hurjistui tilanteesta, osittain siksikin, että tilanteen jälkeen rankkari pyöri vielä hallin screenillä.

Viimeisin vaan ei vähäisin pommi tipahti 11.4., kun Tampereen Classic ilmoitti, että tennistähti Jarkko Nieminen edustaa seuraa ensi kaudella. Se, että yksi kaikkien aikojen suomalaisista yksilöurheilijoista lähti tavoittelemaan paikkaa Salibandyliigassa vielä tennisuran jälkeen, kiinnosti jopa Reutersia.

Tapanilan Erä ja Viikingit fuusioituvat. Kuva: Juhani Järvenpää

Tapanilan Erä ja Viikingit fuusioituvat. Kuva: Juhani Järvenpää

Niemisen salibandyuraa voi mielestäni arvioida monella eri tavoin ja näkisin, että näissä on vielä mikro- ja makrotason tarkastelukannat poikkeuksellisen urheilullisuuden ja urheilijastatuksen vuoksi.

Yksi on se minkälainen/tasoinen salibandyn pelaaja Nieminen on? Vaikea ihan tarkalleen sanoa, koska en ole koskaan nähnyt miehen pelaavan lajia. Veikkaisin, että kovin moni ei ole, mutta Classicilla lienee siitä parempi käsitys kuin meistä useimmilla.

Keskusteluissa on nostettu esille, että Niemistä ei saisi arvioida ennen kuin pelaaja on edes pelannut Salibandyliigassa. Mielestäni tämä katsantokanta on väärä. Niemisen pelaamisen tasoa arvioidaan nyt siinä missä muidenkin Salibandyliigan pelaajien.

Täten Nieminen nähdäkseni nostetaan ensimmäistä kertaa samalle viivalle muiden pelaajien kanssa, vaikka hän tulee mukaan täysin boksin ulkopuolelta. Silloin on normaalia olla ainakin skeptinen, ja lähteä siitä, että Nieminen ei ole liigatason pelaaja. Jos ajattelet, että automaattisesti on, niin arvostus muita liigapelaajia kohtaan on melko alhaista.

Henrik Larsson pelasi Ruotsin Superliigassa kaudella 2008-2009 muutaman ottelun verran. Larsson oli pelannut Ruotsin liigassa ennen jalkapalloammatilaiseksi siirtymistä (kaudella 1989-1990). Larssonin salibandyuran lisävuodet Ruotsissa eivät kuitenkaan olleet mitään ruusuilla tanssimista, vaikka mies oli parhaimmillaan maailman kilpailluimman lajin huippua. Uskon vahvasti, että salibandy on lajina huomattavasti vaativampi kuin kahdeksan vuotta sitten.

Jos miettii vaikkapa Mika Kohosta, joka saattaa olla kaikkien aikojen salibandyn pelaaja, niin jopa hänen pärjäämistään epäiltiin vuosi sitten. Moni oli sitä mieltä, että Seinäjoen reissu oli pelkkä katastrofi, mutta Kohonen pelasi kuitenkin runkosarjassa yli piste per peli tahdilla ja legendan plusmiinus-tilasto oli joukkueen paras.

Mika Kohosen (vas.) Suomen-visiitti ei mennyt kaikilta osin nappiin. Kuva: Mika Hilska

Mika Kohonen (vas.) ei jatka SPV:ssä ensi kaudella. Kuva: Mika Hilska

Toinen asia on se minkä tasoinen urheilija Nieminen on. Tästä ei ole mitään epäilystä. Huippu-urheilija, eikä vielä kuitenkaan liian vanha pärjätäkseen urheilijana. Nieminen tuo Classiciin urheilijana rutkasti kokemusta ja näkemystä sekä pystyy toimimaan hyvänä esimerkkinä. Salibandyssa on myös rooleja missä voisin nähdä Niemisen, vaikka pelilliset avut eivät oletettavasti ole huipussaan. Alivoimapelaaminen on yksi tällainen vaihtoehto.

Kolmanneksi voidaan puhua urheilun ulkopuolisesta arvosta, joita tässä nyt ovat vaikkapa sponsorointi, markkinointi ja viihdearvo. Nieminen kiinnostaa aivan varmasti lajin ulkopuolisia ihmisiä, vaikka peliminuutit jäisivät vähäisiksi tai niitä ei lopulta tulisi lainkaan. Classicin tai Salibandyliigan kannalta nämä voivat tuoda ainakin jonkinasteista nostetta.

Jarkko Nieminen pelaa numerolla 13 Classicissa. Kuva: Jussi Ojala

Jarkko Nieminen pelaa numerolla 13 Classicissa. Kuva: Jussi Ojala

Lisäksi Nieminen tuo salibandyn jykevämmäksi osaksi urheiluhistoriaa. Vuonna 2029 voidaan kysyä, että muistatko kun Jarkko Nieminen pelasi Tampereen Classicissa Salibandyliigaa?

Isossa kuvassa näen, että IFF:n pitäisi tarttua tähän hetimmiten. Sillä lajin pääsarjoissa pelaa nyt pelaaja, joka on esiintynyt olympiakentillä. Niemisestä voisi valjastaa jonkin sortin kansainvälisen mainoskasvon, joka voisi auttaa salibandyn olympiaunelman toteutumista.

Väitän, että lajin parasta ajattelee sekä se ihminen joka pitää tätä pelkkänä mainostemppuna että joka näkee tässä pelkkiä plussia. Totuus lienee siellä jossain välimaastossa.

Siitä en osaa ihan varmaksi sanoa, kuinka paljon Niemisen mukaantulo syö paljon korostettua uskottavuutta. Riippuu pitkälti kuitenkin Niemisen lopullisesta roolista, ja siitä miten laji itse ottaa Niemisen vastaan sekä käyttää mahdollisuutta hyväkseen. Yleisesti ottaen täytyy kuitenkin sanoa se, että nämä lajista toiseen hyppäykset eivät ole useimmiten olleet onnistuneita projekteja – juurikin niiden projektiluonteisuuden vuoksi. Annetaan Niemiselle joka tapauksessa mahdollisuus.

Tärkeintä on se, että salibandy kiinnostaa ja lajin sisällä voitaisiin jatkossakin käydä vuoropuhelua. Lajin eteen työn tekeminen on monisyistä hommaa. Kokonaiskuva ei parane pelkästään taikatempuilla, vaan myös jatkuva tekeminen pitää olla laadukasta. Tässä suhteessa Tampereen Classic on malliesimerkki.

Päivitys 12.4. klo 13.34 Lisätty maininta Divarin finaaleista.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Joel Siltanen
Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja
Asemapaikka: Helsinki
Twitter: @joelsiltanen
JZ
12/04/2016
Loistava kommentti, summaa aika hyvin omatkin ajatukset. En myöskään itse usko, että Jarkolla on pelillisesti (ainakaan vielä) juuri mitään annettavaa ensi kaudella, varsinkaan Classicissa. Mutta aihe on monisyinen, enkä minäkään näe mitään merkittävää syytä olla huolissaan siitä, että suomen yksi kaikkien aikojen urheilijoista liittyy nyt liigajengin harjoitusrinkiin. On toki päivänselvää, että Jarkko sai tilaisuuden naamallaan, mutta onko sillä sitten väliä? Näinhän se aina menee - pelaajasopimukset ovat kahden kauppoja, joiden vaikuttimia eivät ulkopuoliset sanele, ja jossa molemmat osapuolet saavat jotain. Syitä ja tasoa voi ja saa arvioida vapaasti, mutta onneksi ainakin tuo jälkimmäinen ei ole lopulta mielipideasia: otteet kentällä kyllä kertovat totuuden. Mikä parasta, Jarkko tämän kyllä ymmärtää ja toikin jo hienosti esiin.

Ehkä lopulta, kaiken tän keskustelun jälkeen, mä alan toivoa että Jarkko oikeasti treenaisi kesän aivan raatamalla, ja sitten kauden aikana, 35-vuotiaana debytanttina lunastaisi itselleen roolin, vaikka sitten pienenkin. Siinä olis ehkä pientä herätystä monelle vähän löysemmälle ja heikommalla treeniasenteella varustetulle pelurille, että mitä se oikea urheileminen on ja mihin ne omat unelmat ja tavoitteet kannattaa ruuvata. Saapa nähdä, kiinnostavaa joka tapauksessa.
Silvio B.
12/04/2016
Hyvä kirjoitus. Haluan jonkinlaisesta rakkaudesta tähän lajiin todeta mielipiteenäni ettei tällainen voi nakertaa lajin uskottavuutta. Salibandyn ollessa monella tapaa nuorempien sukupolvien ja diginatiivien lajin maineessa tuntuu tänä talvena muutamassa tapauksessa kärjistetysti esiin noussut sääntöongelma paljon vakavammalta uskottavuuden nakertajalta. Ongelma koskee tietysti rangaistuslaukausten sääntöjä. Pallo ei saa liikkua taaksepäin - miksei? Asettaisiko se maalivahdin ratkaisevasti huonompaan asemaan jos palloa saisi veivata edestakaisin? Jos näin on, ymmärrän säännön. Jos näin ei ole ja kyseessä on vain tyhjä sääntö, tulisi sitä pikaisesti muuttaa. Jos sääntö on tarpeellinen, tulisi lajin uskottavuuden lisäämiseksi ainakin ratkaisupeleissä lajijärjestön ryhdistäytyä ja järjestää menettely jolla urheilijoiden oikeusturva voidaan taata. Tuomariparien silmäparit eivät ole sellainen menettely. Ja ei, en kirjoita tätä minkäänlaisilla kytköksillä Jyväskylän suuntaan. Jääkiekon tapaan olisi myös paikallaan pohtia tapoja rankkarikisojen määrän vähentämiseksi, turha niitä on tässä käydä kaikkia toistamaan mutta ainakin se että playoffsit pelataan loppuun asti olisi kopsattava mitä pikaisemmin pääsarjojen ohjelmiin.
Katsoja
12/04/2016
Hyvä kirjoitus, lähes kaikesta samaa mieltä. Salibandyliigan tiedotus ja markkinointi on onnistunut monesti tällä kaudella lisäämään lajin kiinnostusta., pääosin aidoilla uutisilla.
Nyt ollaan kuitenkin vielä vaiheessa 1. kun haetaan asemia urheilukentässä.

Ajankohtaisin aihe pitäsi olla superfinaali. Nyt aika harva lajin ulkopuolinen edes tietää ketkä siellä pelaa, joukkeiden pelaajia pitäisi nyt oikeasti tuoda voimakkaasti esille koska juuri heitä sinne mennään katsomaan eikä b-luokan artisteja.

Olen tänään keskustelut muutaman ammatikseen urheilun parissa työskentelevien kanssa ja heillä on se käsitys että Tero Tiitu pelaa siellä, heh
Salibandyn parissa olevat toimittajat ja muut lajiniilot tuntevat tietysti joukkeet ja pelaajat mutta jos halutaan areena täyteen on lajin ulkopuolisiakin saatava katsomoon.
seppo
13/04/2016
jake o kova se lämää omaltamaalilta rystyllä yläkulmiin ja voittaa kaikki
Sepi
17/04/2016
Siis yhden käden rystylyönnillä

Kommentoi

Uusi kommentti

Kommentointiohjeet:

Mieti ensin, kannattaisiko sittenkin vetää #posinkautta? Alatyyli on tiukasti pannassa. Moderointikirves heiluu herkästi ja bännilistalle pääsee helposti. Sitten ei muuta kuin anna palaa. Ole jotain mieltä, tsemppaa, kritisoi tai kehu. Sana on vapaa.