Pääkalloennakko: Aina vain parempi palloseura, mutta mihin se riittää?

TPS jatkaa hidasta pelitapamurrosta. Kuva: Anssi Koskinen

TPS jatkaa hidasta pelitapamurrosta. Kuva: Anssi Koskinen

TPS lähtee kauteen 2020-21 oletettavan sisukkaasti. Keväällä 2018 se oli SM-kakkonen ja koronakeväänä joukkueen taival katkesi siinä vaiheessa kun välierien portit olivat jo raollaan.

Lähtökohdat:
Runkosarjassa turkulaisilla oli hyvä ja huono vaiheensa. Varsinkin syksyllä oli vaikeaa, joka selittyi osin myös kärkihyökkääjien loukkaantumishuolilla. TPS:llä ei ole samalla tapaa särkymävaraa ratkaisijaosastolla, kuin muutamilla pääkilpailijoilla. Runkosarjan viides tila irtosi nousujohteisella esityksellä. Puolivälierissä vastaan asteli Nokian KrP, jota vastaan tilanne oli jo 3-0 ennen kauden päätöstä.

Nousujohteisuuden takana on tietysti montakin asiaa. Ensinnäkin TPS joutui hieman pakittamaan kunnianhimoisemmasta hyökkäystavasta puolustusvoittoisempaan pelityyliin. Varsinkin heikompia joukkueita vastaan TPS mätti nyt aiempaa enemmän maaleja. Kokonaiskuvassa se näkyi varsinkin 22 maalin lisäyksessä 5 vs. 5 -pelissä. Turkulaisten ottelukohtainen laukaisutilasto oli komea 29-17. Se laukoi maalia kohden vähemmän kuin vastustaja vain yhdessä runkosarjan pelissä viime kaudella.

106 päästettyä maalia 26 pelissä on jo sellainen lukema, että ainakin mahdollisuus voittoon on käytännössä jokaisessa pelissä. Viisikkotason puolustamisessa TPS on ollut sarjan parhaimmistoa monena vuonna, ja nyt se otti jälleen askeleen parempaan suuntaan.

Kehujen jatkeeksi on todettava, että TPS voisi edelleen olla proaktiivisempi ja pallollisesti vahvempi joukkue. Pallollisen pelin kehitystä avittaa varmasti se, että tuoreimmissa hankinnoissa pallotaitoa on kerääntynyt varsinkin takalinjoille. Kehitystä on tapahtunut jatkuvasti, ja hedelmät ovat hyvinkin mahdollisesti kypsiä poimittavaksi ensi kaudella.

Janne Kainulainen valmensi joukkuetta viime kaudella ensimmäisen kerran, ja pyrkii varmasti tulevaa ajatellen aiempaa hyökkäysvoittoisempaan pelisabluunaan. Materiaalista turkulaisten menestys ei pitäisi enää olla kiinni.

TPS pelasi neljä harjoitusottelua. SPV, Nurmo ja Indians kaatuivat kaikki vähämaalisissa sekä tiukoissa kamppailuissa. FBC Turun TPS kellisti kaupungin paikallispelissä 7–3.

Kokoonpanot:

TPS oli siirtomarkkinoilla yksi vahvimmista onnistujista. Sami Saarisen lähtö oli menetys, mutta tilalle tuli kolme mielenkiintoista nimeä. Hurjasti tsemppaava Jani Hyytiäinen on mahdollisesti tärkeä pistelinko hyökkäyspäähän, mutta myös työteliäs pelaaja.

Erik Storgårds on ehdottomasti liigan kiinnostavimpia uusia nimiä. Ruotsissa onnistunut pallollinen puolustaja on erinomainen täsmähankinta TPS:aan. Juuso Forsman hankittiin puolustajana toisesta turkulaisjoukkueesta, mutta on pelannut myös laiturina. Nähtäväksi jää miten Divarissa hyviä tehopisteitä naulannut Forsman esiintyy liigassa. Varsinkin pallollinen osaaminen on vielä tärkeässä arvossa.

Maalivahtiosastolla TPS:lla ei ole isompia hätiä. Oskari Fälden osoitti viime kaudella olevansa hyvä ykkösvahti liigaan ja Olli Kuisma hoiti myös oman roolinsa kunnialla.

Puolustuksesta TPS:lta löytyy maailman kärkiosaamista Lauri Stenforsin muodossa. Stenfors on puolustussuuntaan ehkäpä maailman paras tontillaan, ja pallolliset ominaisuudet ovat kehittyneet jatkuvasti parempaan suuntaan. Janne Nurminen, Juuso Alin, Salmisen veljekset, viime kaudella reippaasti parantanut Tatu Kanervisto, pikku hiljaa läpimurtoa virittelevä Juuso Varjokumpu sekä uudet nimet Storgårds ja Forsman takaavat, että TPS:ssa on tällä hetkellä liigan vaikeinta murtautua puolustajana kolmeen pelaavaan kentälliseen.

Hyökkäyksen keihäänkärkiä ovat ehdottomasti maajoukkuemiehet Mikko Hautaniemi ja Miko Kailiala. Janne Hoikkanen täydessä pelikunnossa lisää laajuutta hyökkäysmateriaaliin. Kaksi mielenkiintoisinta hyökkäyksen nimeä ovat ehdottomasti Waltteri Vesterinen sekä Eero Jalo. Vesterinen on aivan läpimurron kynnyksellä ja pelasi erinomaisesti jo viime kaudella. Jalo taas on ollut jo pitkään hyvä liigapelaajaa, mutta laiturilla olisi potentiaalia olla erinomainen liigapelaaja, jolle sitä kautta voisivat aueta myös maajoukkueen portit.

Kiinnostava pelaaja: Erik Storgårds

Storgårds nousi liigatasolle kovatasoisessa SSV:ssä ja oli jo keväällä 2013 joukkueen tärkeitä puolustajia. Pari seuraavaa kautta olivat haastavampia kehityksen kannalta ja varsinkin Oilers-vuodet 2016-18 eivät menneet putkeen. Pallovarma puolustaja löysi uuden kipinän Ruotsista, jossa hän pelasi kaksi kautta Siriuksen riveissä. Varsinkin ensimmäinen kausi oli monilla mittareilla erinomainen. Kaiken kaikkiaan Storgårdsin ja TPS:n liitto vaikuttaa todella järkevältä. Pallollisesti vahva puolustaja on juuri sitä mitä TPS tarvitsee ja Storgårds pääsi joukkueeseen, joka pelaa hyvin todennäköisesti mitaleista.

Tähtipelaaja: Lauri Stenfors
Nouseva tähti: Waltteri Vesterinen
Päävalmentaja: Janne Kainulainen

Julkaisemme kausiennakoita yksi kerrallaan ennen kauden alkua ja lopuksi julkaisemme vielä joukkuerankingin perusteluineen.

Julkaisuaikataulu:
4.9. Classic Pääkalloennakko: Classic on joukkue vailla heikkouksia, mutta kaadettavissa
5.9. EräViikingit Pääkalloennakko: EräViikingeissä miehet johtavat ja pojat auttavat
6.9. Happee Pääkalloennakko: Rytke jatkuu, mutta löytyisikö Happeesta tulitukea Peterille?
7.9. Indians Pääkalloennakko: Miten vahvistunut Indians reagoi kasvaneisiin odotuksiin?
8.9. Nurmon Jymy Pääkalloennakko: Ne ei pelkää – mutta pitäisikö?
9.9 LASB Pääkalloennakko: Palaako lahtelaisten liekki kirkkaammin vai onko se hiipumassa?
10.9. Nokian KrP Pääkalloennakko: Taipuuko näätälauma aikuisrockiin?
11.9. Oilers Pääkalloennakko: Tie menestykseen on öljyinen ja liukas
12.9. OLS Pääkalloennakko: Oulussa halutaan hallita pelivälinettä, mutta riittääkö laatu siihen?
13.9. SPV Pääkalloennakko: Uudet veljet, vanhat kujeet
14.9. Steelers Pääkalloennakko: Älä anna Kososen hämätä, teräs taipuu jälleen
15.9. Tiikerit Pääkalloennakko: Tiikerikuninkaalla riittää taas mietittävää heikon alakerran kanssa
16.9. TPS
17.9. Welhot

EDIT: Juttuun lisätty Turun paikallispelin tulos.